Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

RSS

 08.08.2012 19:21 | Ichigo95

 

Luku3

 

 

Minäkertoja vaihtuu tässä luvussa Inuyashaksi ;)

Istuin puunoksalla katsellen kaukaisuuteen. Aurinko nousi horisontista ja loi himmeän valon kasvoilleni. Pieini tuulenvire kulki ohitseni ja heilutti hopeita hiuksiani. Tunsin itseni jostain syystä levottomaksi. Heilautin korviani ja huokaisin. Sen lisäksi minua ärsytti niin vimmatusti.

“ Hän oli varsin komea mies!”, kuulin Sallan sanovan pääni sisällä. Tämä sai minut ärsyynymään niin, että loin nyrkillä puun runkoon.

“ Miksi? Miksi salla ei antanut minun tappaa veljeäni?! Suojelikä Salla häntä?”, ajattelin ärsyynyneenä korvat luimussa.

Ja sekin ajatus heistä kahdestaan metsässä sai vihaisen tunneaallon kuohuamaan sisälläni.

Sitten hätkähdin. Hetkonen? Miksi se mitä Salla tekee ja missä hän on ollut liikuttaa minua niin paljon? Sitä paitsi hän vetelee minua korvista ja sanoo karvakorvaksi. “ Pah!”, tuhahdin ja panin käteni puuskaan. Sitten tunsin tutun hajun ja korvani väpähtivät. Katsoin taakseni. Salla seisoi puun juurella katsoen minuun. Hän kiipesi sitten viereeni istumaan puunoksalle. Katsoin häntä tuimasti korvat luimussa.

“ No voi anteeksi,h kun keskeytin herran mietiskelyt”, Salla sanoi ja pyöräytti silmiään. Tuhahdin ja katsoin muualle. Sitten tunsin nipistyksen korvassani. Käännähdin äksiti Sallaan päin. “ Et viitsisi mököttää Inuyasha”, hän sanoi ja iroitti korvastani.

“ Keh! Minähän mökötän jos haluan!”

“ No siitä vaan! Mutta en ymmärrä minkä takia”

Katsoin Sallaa. En minä hänelle sanoisi, että eiliset tapahtumat ärsyttivät minua vieläkin…

“ Nukuitko jo tarpeeksi? Olit aika väsynyt siitä kaikesta vielä aikaisin aamulla”, kysyin.

“ Kyllä. Olen nyt pirteä”, Salla vastasi ja hymyili. Sitten hän napautti nenääni. “ Eh?”

“ Taisit haistaa minut, kun tulin?”, Salla hihitti.

“ Pöh! Kai minä nyt sinun hajusi tunnen! Olenhan koirayookai!”

“ Mutta…sinä muistit sen…tuoksuni…siitä asti kun tapasimme ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten”, Salla sanoi sitten ja katsoi silmiini.

“ No, en minä sitä olisi voinut unohtaakkaan”, sanoin verkkaisesti katsoen Sallan silmiin.

“ Mikset?”, Salla kysyi hitaasti.

Katsoin Sallaa lempeästi ja hän katsoi minua. Jokin siinä tilanteessa sai sydämmeni pamppailemaan…

“ Inuyasha! Salla!”, Miroku huusi pihalta. Hätkähdimme molemmat ja katsoimme kun Miroku heilutti kättään viittoen meitä tulemaan sinne.

Otin Sallan syliin ja hyppäsin alas puusta. Laskin hänet maahan ja lähdimme ääneti kulkemaan Mirokun luo.

 

     “ Tuossa läheisessä kylässä riehuu yookai, joka uhkaa kyläläisiä. Pyysivät meitä auttamaan”, Miroku kertoi meidän päästyä talolle.

“ Meidän täytyy autta”, Sango sanoi ja astui ulos talosta taisteluvetimissä ja Hiraikotsu Olalla. Hänen hiuksensa oli sidottu ponille ja rauhallisen neidon olemus oli muuttunut pelottomaksi soturiksi.

“ Eh? Mutta entä Shina, Shokei ja Nori?”, Salla kysyi ihmetellen.

“ He ovat Kaeden luona turvassa”, Miroku selitti ja ojensi Sallalle jousen sekä nuolikotelon. “ Odottakaa minua!”, Shippoo huudahti ja tuli ulos.

“ Aiotko sinäkin tulla? Etkö ole vähän liian nuori?”, Salla sanoi.

“ Minä olen jo iso! Tarpeeksi iso jahtaamaan yookaita”, Shippoo sanoi rohkeasti.

Nostin Sallan selkääni ja katsoin sitten muita. “ No mentiin sitten!”, huudahdin.

      Salla oli selässäni ja Shippoo istui olkapäälläni. Miroku ja Sango ratsastivat Kiraralla vieressämme.

“ Oletko nyt ihan varma, että haluat mukaan?”, Salla kysyi Shippoolta.

“ Ihan varma. En voi luottaa siihen, että Inuyasha pitää sinusta huolta. Hän heiluu Tesaigansa kanssa liian keskittyneesti, ettei huomaisi jos Salla kidnapattaisiin.”

Säpsähdin ja tartuin Shippoota hännästä. Rikotin häntä edessäni samalla kun juoksin eteenpäin. “ Että mtä?!”, karjaisin. Että tuo osaakin olla ärsyttävä penikka!

“ Äää! Tuo sattuu!”, Shippoo valitti ja rimpuili otteessani.

“ Inuyasha! ISTU!”, Salla huusi ja minä mätkähdin maahan. Salla putosi päälleni Shippoo olallaan.

“ Taasko tuo alkoi?”, Miroku huokaisi ja kiersi kätensä Sangon ympärille. “ Onneksi me emme riitele koskaan”, Miroku sanoi tyytyväisenä. Sango löi Mirokua poskelle. “ Että tuo jaksaa ja vielä tällaisessa tilanteessa!”, Sango ajatteli.

    “ Hei! Tuolla se kylä on!”, Shippoo huudahti ja osoitti pienen metsikön takana näkyviä taloja. Salla nousi päältäni. “ Mennään Shippoo”, hän sanoi ja lähti juoksemaan metsän läpi Shippoon kanssa.

“ Hei!”, huusin ja nousin vaivoin ylös. “Pöh! Tyypillinen nainen!”, mutisin ja puistelin hihojani tomusta.

“ Inuyasha! Vipinää tassuihin!”, Miroku huudahti Kiraran selästä.

“ Juu juu!”

Sitten katsoin häneen tuimasti. “ Tassuihin?!”, ajattelin.

     Samassa kuului jymähdys metsän takaa ja puissa levänneet linnut lennähtivät säikähtäneinä lentoon. Kylästä nousi suuri pölypilvi.

“ Mikä se oli?”, Sango ihmetteli ja piteli Hiraikotsua otteessaan kaiken varalta. “ Yookai saattaa olla isokin!”, Miroku päätteli ja veti loitsulappuja esiin.

     Tunsin pistävän hajun. Se oli yookain yooki.

“ Yookain yooki on poikkeuksellisen suuri!”, karjuin ja lähdin juoksemaan metsän läpi. Yooki voimistui tultaessa lähemmäs kylää.

“ Lennetään me yläpuolelta”, Sango sanoi ja ohjasi Kiraran metsän yli.

       Salla juoksi Shippoo olallaan ja jousi toisessa kädessä. Hän näki kylän ja pöllyävän hiekkapilven.

“ Äskeinen jymähdys tuli varmasti siitä yookaista”, Salla päätteli ja Shippoo nyökkäsi. Mutta tullessaa nkylän portille Salla ei nähnyt mitään. Ei mitään jälkeä yookaista.

“ Outoa”, Shippoo sanoi hiljaa.

Sitten salla huomasi kyläläisiä piilossa yhden talon nurkalla. Salla juoksi heidän luokseen. Kyläläiset hätkähtivät peloissaan. Salla aisti pelon heidän silmissään.

“ En satuta teitä. Tulin auttamaan”, Salla sanoi rauhallisella äänellä. Eräs vanhus tarttui Salla kädestä. Mie soli polvillaan ja pelokkaan näköinen.

“ Ole kiltti ja auta meitä! Ne tulivat yhtäkkiä ja tuhosivat temppelimme!”, vanhus kähisi epätoivoisena. “ Ne? Onko yookaita useampikin?”, Salla ihmetteli sillä muisti Mirokun puhuneen vain yhdestä.

“ Kyllä. Kaksi. Toinen on valtava ja se tuli ensin mellastamaan. Pian perässä tuli ihmisen kokoinen yookai joka muistuttaa ihmistä, mutta on varmasti vaarallinen”, vanhus selitti ja sitten hänen silmänsä laajenivat pelosta. “ Siinä se toinen nyt on!”

Salla käännähti ja näki valtavan peikon näköisen yookain, jolla oli piikkinuija kädessään. Se oli kuitenkin hoikempi kuin peikko ja viekkaamman näköinen. Lisäksi sillä oli kahdeksan silmää.

“ Juoskaa!”, Salla käski ja kyläläiset pakenivat kauemaksi. Salla mietti hetken ja lähti sitten juoksemaan pois kylästä. Yookai kiinnostui Sallasta ja seurasi raivoisasti juosten. Se halusi syödä tytön. Tytöllä oli paljon voimia ja syömällä tytön yookai saisi nuo voimat itselleen ja tulisi vahvemmaksi!

“ Jos johdatan sen pois kylästä, voin tuhota tuon niin etten satuta kyläläisiä”, Salla ajatteli ja juoksi kovempaa. Shippoo roikkui olalla peloissaan. “ Sallaa!”

     Tunsin yookain lähestyvän…sekä Sallan että Shippoon. Pelon tunne kiisi sisääni. En kestänyt jos Sallalla tapahtuisi taas jotain!

“ Tuolla se yookai on!”, Miroku huudahti ilmasta. Sango katsoi Metsän rajalle. “ Se ajaa Sallaa ja Shippoota takaa!”, Sango kauhistui ja ohjasi Kiraran kohti yookaita. Sitten Sango hätkähti. “ Mitä nyt?”, Miroku hätäili.

Juoksin heidän alapuolellaan ja sipaisin Tesaigaa. Näin suuren hahmon lähestyvän.

“ Inuyasha! Tuo Yookai on monistuja! Se osaa monistautua moneen osaan joten pidä varasi!”, Sango karjui ilmasta.

“ Selvä!”, vastasin. Yookai olisi siis vaikeampi vastus kuin oletin.

     Salla pysähtyi pienelle metsäaukealle ja käänähti yookaita kohti jousi viritettynä. “ Nyt sinä kuolet!”, yookai karjui.

“ Enpä usko!”, Salla huusi ja kiristi jousta. “ Näytä sille!”, Shippoo kannusti. Mutta sitten Sallan itsevarmuuden rippeet varisivat olemattomiin. Yookai monistui Sallan ympärille. Salla hätääntyi. Mitä niistä tulisi ampua?

     Hirviöt kohottivat nuijaansa ja suuri varjo lankesi Sallan ja Shippoon ylle. Salla jähmettyi ja Shippoo painui Sallan taakse peloissaan.

“ Inuyasha”, Salla kuiskasi.

Ilmestyin paikalle juuri oikeaan aikaan. “ Sallaa!”, karjuin ja nappasin hänet pois yookaiden keskeltä ennen kuin nuijat olivat ehtineet maahan asti. Hypähdin salamana viereisen puun oksalle. Katsoin Salla tuimasti.

“ Pysy siinä! Niin et aiheuta harmia!”, sanoin. “ Vai harmia!”, Salla tiuskaisi. Shippoo kömpi sallan takaa esiin ja näytti minulle kieltä.

“ Pah! Ihan miten vaan”, tiuskaisin takaisin.

Yookai palasi yhdeksi hahmoksi. “ Senkin hanyoo!”, se karjui.

Hyppäsin yookain eteen ja vedin tesaigan. “ No niin yookain kuvatus! Saat katua, sitä kun tapasit minut!”, karjuin ja hyökkäsin. Mutta iskuni keskeytti kova potku vasten kasvojani.

“ Pysy erossa tästä!”, kuulin äänen sanovan. Ponnahdin pystyyn ja korvani menivät luimuun.

“ Häivy Kooga!”, karjuin.

Kooga tuijotti minua huvittuneena.

“ Älä sekaannu toisten asioihin!”, huusin ja katsoin susiyookaita irvistäen.

Hän hymähti. “ Sinähän tässä olet toisten apajilla! Yookai on minun!”, Kooga karjaisi.

“ Hetkonen! Sinäkö tämän yookain ajoit kylään mellastamaan?!”

Kooga virnisti ärsyttävästi. Olisi tehnyt mieli huitaista mokomaahäiriköitsijää nuijalla.

    “ Kuka tuo poika on?”, Salla kysyi Shippoolta. “ Kooga, yookaisusien johtaja. Hän ja Inuyasha eivät tule oikein toimeen.”

“ Huoh! Siltä vaikuttaa…”, Salla sanoi ja tuijotti sitä päätöntä kinastelua.

“ Hmm, Kooga on varmaankin se toinen yookai josta kyläläiset puhuivat”, Salla mietti. “ Mutta ei hän näyttänyt ilkeältä. Ei Kooga varmaankaan tahallaan ajanut yookaita kylään. Ehkä yookai itse pakeni kylään riehumaan. Mutta miksi Kooga seurasi sitä?”, Salla ajatteli kuumeisesti.

“ Kehottaisin sinua luopumaan yookai jahdistasi sillä minä olen jäljittänyt tuota jo viikkoja! Ja saalis on minun! Voit kalppia muualle!”, Kooga huusi. “ Älä luule!”, vastasin.

Sotten yookai monistui Koogan ja minun ympärille. Se kohotti nuijaansa uhkaavasti.

“ Aa! Inuyasha!”, Salla kiljaisi.

Hirviö iski nuijallaan, josta kipinöi sähköisiä voima-aaltoja. Kooga pomppasi pois tieltä. Vedin nopeasti tesaigan suojakseni, joka torjui yookain iskun nipin napin.

“ Hoh hoh hoo! Et pysty pidättelemään minua noin kovinkaan kauaa hanyoo!”, yookai ilkkui.

“ Anna olla koiranpentu! Sinusta on vain harmia, kun leikit sill’ä lelullasi!”, Kooga naureskeli. Mulkaisin sitä sudenkuvatusta. Pitäisi kuononsa vaan kiinni!

Yookai nosti nuijaansa. Kooga seisahtui paikoilleen. “ Toisaalta Inuyasha vetää yookain huomion muualle, niin voin itse keskittyä yookain tuhoamiseen”, Kooga suunnitteli itsekseen.

    Yookai iski taas ja puolustauduin tesaigalla, mutta sain silti pieniä pinta haavoja. Sähköiset aalot katkoivat lähistöllä olevia puita ja Sallan sekä shippoon oli siiryttävä kauemmas toiseen puuhun.

Katsoin ympärilleni. Jokapuolella näkyi tuon vastenmielisen yookain naama. “ Äsh! Tuota ei voi tuhota ennen kuin tiedän mikä noista yookain kehoista on se oikea”, ajattelin turhautuneena.

Yookai iski taas minua kohti ja minun oli pakko suojautua tesaigan taakse. Tunsin tesaiga  hieman tärisevän ja tiesin että se ei pitänyt suojakilpenä olemisesta eikä se kestäisi kauaa.

Kooga hypähti ilmaan ja iski yhtä yookaita rintaan. Isku meni lävitse.

“ Ei ollut tuo. No Inuyasha pitää yookain huomion muualla”

“ Ainut keino on kokeilla noita kaikkia kehoija” , Kooga käsitti ja iski kerta toisensa perään yookai kehoja.  Huomasin mitä Kooga teki ja tajusin hänen suunnitelmansa. Vihdoin yksi oli kokeilematta.

“ Hah! Nyt jäit kiinni!”, naurahdin ja kohotin tesaigaani. Kooga veti esiin rautaiset kynnet ja hyökkäsi.

“ Pois tieltä koiranpentu!”, Kooga karjui.

“ Älä loksuta leukojasi siellä!”, huusin takaisin.

Juuri kun olimme iskemässä samaan aikaan yookai monistui uudestaan, tällä kertaa suuremmaksi määräksi yookai kehoja. Yookait iskivät nuija iskunsa kohti meitä.

“ Perhana! Pakko tuota sudenryökälettä on kai suojeltava”, mutisin ja suojasin meitä tesaigalla. Isku lennätti meidät kuitenkin suurella voimallaan taaksepäin. Iskeydyimme maata vasten ja yookai naurahti ivallisesti.

“ Eihän tuosta tule yhtään mitään!”, Salla huolestui. Sitten Sango ja Miroku laskeutuivat Kiraran kanssa metsäaukealle.

“ Mistä tiedämme mitä noista on iskettävä?”, Miroku sanoi.

“ Inuyasha! Yhdessä kehossa joka on se oikea, on oltava jokin voimaesine, josta monistujayookai saa voimansa. Kun isket siihen muut kehot häviävät ja yookai tuhoutuu!”, Sango selitti.

“ Ai pitäisikö minun nähdä noiden ihrakasojen ihon läpi?!”, töksäytin ärsyyntyneenä ja nousin ylös. Koogakin nousi ylös ja yritti taas iskeä jokaista yookaita löytääkseen oikean. “ Tuo on ihan turhaa!”, huusin.

     “ Missä kehossa se voimaesine voi olla?”, Shippoo ihmetteli. Salla tuijotti yookaita ja näki sitten valonpilkahduksen yhden yookain otsassa.

“ Se esine on tuon otsassa”, Salla sanoi ja osoitti yookaiden suuntaan. Shippoo siristeli silmiään. “ En minä näe mitän.”

“ Inuyasha, yhden yookain otsassa on hohtava kuula!”, Salla huudahti.

“ Mitä sinä oikein selität tyhmä! En näe ainoankaan yookain otsassa mitään!”, karjuin hänelle. Että voi olla tyhmä nainen…kuvittelee jo asioita joita ei ole olemassa!

Sallan ilme muuttui. “ Inuyasha…ISTU!!” Mätkähsin maahan.

“ Leiki sinä vaan siellä hiekassa! Minä hoitelen yookait!”, Kooga tuhahti ja hyökkäsi kynsiaseet ojolla.

“ Hoh hoh hoo! Te typerykset! Nyt saatte tuntea oikean mahtini!”, yookai mylväisi.

“ Tuo ei kuulostanut hyvältä! Shippoo voitko muuttua jouseksi kun omani jäi tuonne taistelutantereelle”, Salla kysyi.

Shippoo muutti muotoaan mutta ihmetellen. “ Eihän sinulla ole edes nuolia! Nekin jäivät tuonne!”, Shippoo sanoi.

Salla vilkaisi Mirokun suuntaan ja laskeutui sitten alas puusta jouseksi muuttunut Shippoo mukanaan.

     Yookai veti henkeä ja syöksi suustavan valtavan myrkkyryöpyn minua ja Koogaa kohti.

“ Hemmetti!”, Kooga karjaisi sillä hän oli juuri hyökännyt ilmaan yookaita kohti.

“ Miroku! Heitä sauvasi!”, Salla huusi.

“ Selvä!”, Miroku huudahti ja heitti sauvansa tyylikkäässä kaaressa, jonka Salla sai kiinni.

“ Sinulla on heittosilmää”, Sango tokaisi.

“ Heh heh! Piileviä kykyjä”, Miroku myhäili.

     Myrkkyryöppy lähestyi ja tiesin etten ehtisi torjua sitä. Ja tilanteen kruunasi se, että se himputin sudensonta kaatui päälleni!

Salla viritti “jousen” ja ampui Mirokun sauvan jalkojemme juureen. Ympärillemme muodostui suojakenttä ja se torjui myrkyn.

“ Senkin halvatun typykkä!”, yookai karjui.

Nousin pystyyn ensin kun olin potkinut Koogan pois tieltä. Kooga nousi ylös hänkin. Kooga vilkaisi Salla. “ Kuka tuo nainen on?”, Kooga kysäisi.

“ Ei kuulu sinulle sudenkuvatus!”

Yookai monistui lisää ja äskeinen epäonnistuminen kasvatti sen vihaa jolloin sen soimat paisuivat äärimmillen. Se veti syvään henkeä iskeäkseen taas kuolettavan iskunsa.

“ Salla! Mikä se noista ruumiista on?!”, karjuin ja valmistuin iskemään.

“ Voin ohjata sinut iskemään oikeaan kohtaan!”, Salla sanoi.

“ Tarvitset kai tätä!”, Kooga sanoi ja heitti sauvan Sallan viereen.

Yookai oli juuri syöksemässä myrkkyryöpyn vastustajiensa päälle.

Salla ampui sauvan kohti oikean yookain otsaa. “ Tuolla!”, Salla huusi.

Nuoli osui yookain otsaan ja yookai alkoi karjua kivusta.

“ Senkin houkka!”, se mylvi ja ravisti päätään. Nyt kun tiesin hyökkäyskohteen hyökkäsin tesaiga hohtaen. “ Tämä tekee siitä selvää jälkeä!”

Sango kiinnitti Mirokun loitsulapun Hiraikotsuun ja heitti aseensa yookaita kohti.

“ Kongosooha!!”, karjuin ja iskin hyökkäyksen kohti valittavaa yookaita.

Yookain monistuskehot hävisivät ja jäljelle jäi vain yksi hahmo jonka otsassa hehkui jokin. Iskuni osui siihen ja Yookai tuhoutui palasiksi.

Sen pää lensi Sallan eteen.

“ Ah! Se onnistui!”, Sango hihkui.

“ Iik! Hyi!”, Salla kiljui ja kavahti kauemmaksi päästä.

“ Älä nyt kilju siinä!”, huudahdin.

“ Kuula on edelleen otsassa eikö?”, kooga kysyi Sallalta. Salla nyökkäsi.

Shippoo muuttui jousesta takaisin omaksi itsekseen. “ Minä en vieläkään näe mitään kuulaa!”

Salla kyykistyi ottamaan kuulan yookain otsasta. Sitten pää hajosi tuhkaksi.

Miroku  ja Sango tulivat Sallan luo“ Ooh! Nyt mekin näemme tuon kuulan!”, Mirkou sanoi.

Kuula oli tumma ja siinä oli vivahde sinistä. “ Onpa kaunis”, Salla ihasteli kämmenellään makaavaa kuulaa.

“ Mietin vain…miten Salla näki kuulan, mutta me muut emme?”, Shippoo kysyi.

“ Salla omaa pyhiä voimia joiden ansiosta hän kykenee näkemään kaikki loitsujen ja pyhien voimien ilmentymät”, Miroku selitti.

Salla tuijotti kuulaa. “ Pyhiä voimia…”

“ Olenkin ihmetellyt miten pystyn ampumaan sellaisia nuolia”, Salla sanoi.

“ Minä ja Miroku meneme kertomaan kyläläisille, että vaara on ohi”, Sango sanoi ja lähti mirokun kanssa Kiraran selässä kohti kylää.

     “ Mitä tälle kuulalle tehdään?”, Salla kysyi ja katsoi minua ja sitten Koogaa.

“ Se on susikuula ja kuuluu minulle!”, Kooga sanoi napakasti.

“ Pöh, miten niin?!”, karjaisin.

Salla huokaisi ja vetäisi minua korvasta. “ Aah! Lopeta!”

“ Jos et ole kunnolla pistän sinulle talutushihnan!”

“ Älä puhu minulle, kuin olisin jokin lemmikkikoira!”

Salla tuhahti ja käännähti ympäri niin, että hänen hiuksensa osuivat kasvoihini.

Salla ojensi kuulaa Koogalle. “ Saat sen jos haluat”

Kooga nappasi kuulan ja virnisti. “ Ihailen tyyliäsi miten koulutat tuota koiranpentua!”, Kooga virnuili. Salla mulkaisi minua. “ Mitä muutakaan tuon kanssa voi tehdä”, Salla tokaisi.

Kooga katseli Sallaa hetken. “ Olet juuri sopiva!”, Kooga huikkasi ja sieppasi Sallan syliinsä.

“ Häh? Mitä oikein tarkoitat?”, Salla huudahti.

   Kooga lähti juoksemaan pois Salla mukanaan. “ Hei! Senkin sudensonta!”, karjuin ja juoksin perään.

“ Mihin tarvitset minua?”, Salla tiukkasi. “ Sinusta tulee vaimoni!”, Kooga kuulutti niin että minäkin kuulin ja virnisti.

Kun kuulin tuo lauseen ilmeeni venähti ja olin hölmistynyt. Vai ett muka vaimoksi!

Salla alkoi rimpuilla Koogan otteessa. “ Valitan inuyasha jos vien rakkaasi, mutta tarvitsen häntä enemmän kuin sinä”, Kooga tokaisi olkansa yli.

Hölmistyin entisestään. “ Rakkaani?!”

“ Ei se niin ole Kooga! Ei hän olisi edes tarpeeksi kypsä miehekseni! Hänhän riehuu kuin mikäkin teini!”, Salla sanoi nolona. “ No sittenhän ei ole mitään ongelmaa”, Kooga sanoi ja lisäsi vauhtia.

Minun jalkani taas eivät järkytyksestä liikkuneet mihinkään suuntaan.

“ Olenko minä epäkypsä jopa mieheksi?”, ajattelin. ( sekö on tuon ainoa murhe…-.-)

“ Älä sielä töllistele sankin idiootti!”, Salla kiljui.

“ Minähän sanoin että et pysty suijelemaan Sallaa kidnappaukselta”, Shippoo tokaisi.

“ Mrh! Takaisin sieltä!”, karjuin ja huitaisin tesaigallani viereisen puun katki ja se kaatui päälleni.

“ Mikä idiootti”, Shippoo tokaisi.

JATKUU TÄSTÄ ;)

MINÄKERTOJA VAIHTUU TAKAISIN SALLAKSI ;)

 

Kuljimme hurjaa vauhtia halki metsikön. Kooga piti minua tiukasti otteessaan, ikään kuin hänellä ei olisi aikomustakaan päästää minua vapaaksi. En rimpuillut enää, koska koin sen olevan turhaa.

    Minua ärsytti. Mikä se Inuyashan ilme oli silloin, kun Kooga mainitsi, että olisimme Inuyashan kanssa rakastavaisia? Oliko se muka niin kauhea mielikuva että piti oikein irvistää sillä tavalla…Enkö muka kelpaisi hänelle? Ravistin päätäni. “ Pöh! En minä sen ääliön tyttöystävä ikinä haluaisi ollakkaan!”

Kaiken lisäksi hän oli niin töykeä Koogaa kohtaan vaikka Kooga auttoi meitä. Inuyashan on aina ihan pakko haastaa riitaa…Mutta sellainen hän on.

     Huokaisin hiljaa ja suljin silmäni Koogan sylissä. Tunsin itseni väsyneeksi. Kooga katsahti minuun.

“ Hän todellakin on Kagomen näköinen”, Kooga ajatteli juostessaan. Minä hieman hytkyin siinä vauhdissa, mutta se ei häirinnyt. Tunsin yhtäkkiä Koogan pysähtyvän ja avasin silmäni.

“ Oh! Onpa kaunista”, ihastelin. Edessämme siinsi vihreä pelto, joka vihannoi tuhansittain kukkia. Hieman  sivummalla, pellon reunalla kohosi kaunis kirsikkapuu ja sen vieressä oli luola.

“ Niin on”, Kooga tokaisi ja laski minut maahan. Seisoin hetken katsellen pellolle ja annoin tuulenvireen

Kulkea lävitseni, jolloin hiukseni  hulmahtivat. Katsahdin sitten takanani seisovan Koogaan. “ Tuota…”, aloitin.

“Hm?”, Kooga sanoi ja katsoi minua. “ Miksi me pysähdyimme tähän? Tuskin sinun laumasi tällaisessa paikassa asuu”, sanoin ja vilkaisin ohimennen luolaa. Kooga hymähti ja katsoi minua. “ Olemme reviirilläni, toisin sanoen  uudessa kodissasi” “ Häh?”, minä ihmettelin.

    Kooga nappasi minut taas syliinsä ja juoksi sisään luolaan. Luola näytti kotoisalta kiviseinistä huolimatta. Luolan perällä oli muutama heinistä tehty makuupaikka.

     Kooga laski minut alas. “ Tämä on nyt talomme!”, Kooga sanoi ja levitti käsiään. Kurtistin kulmiani.“ Meidän?”

“ Kyllä vain! Olet nyt vaimoni”, Kooga täsmensi ja istui alas.

Olin jo unohtanut asian…Katsoin häntä hölmistyneenä.                   “ Tuota…En kyllä ole suostunut vaimoksesi”, sanoin napakasti. “ Enkä voi olla vaimosi!”, sanoin perään ja laitoin kädet puuskaan. Kooga katsoi minua ihmeissään ja järkyttyneen näköisenä. “ Et kai sinä ole naimisissa sen koiranpennun kanssa?!”

Minä punastuin ja pudistin päätäni rivakasti. “ En! En todellakaan! Ei nyt sentään!”, huudahdin ja huidoin käsilläni. Kooga huokaisi. “ Vai niin. Vaikutti kyllä siltä, että sinulla on jo pari”

Katsoin Koogaa ja sanoin sitten:” Siis kun…Olen jo kihloissa erään pojan kanssa, joka asuu minun maailmassani.” Oikeasti valehtelin sillä en ollut Mikaelin kanssa vielä kihloissa, mutta tämä oli hätätapaus.

    Kooga katsoi minua vähän aikaa. Tunsin itseni

vaivautuneeksi. “ No, voisitko edes esittää vaimoani?”, Kooga kysyi.

“ Esittää? Mutta miksi? Mistä on nyt kysymys?”, ihmettelin ja istuuduin Koogan vierelle lattialle.                          

“ Siis…Äh! Ei sinun tarvitse esittää vaimoani jos et halua. Olenpa minäkin…huoh!”, Kooga puuskahti.

“ Mutta…eikös sinulla ole jo tyttö?”,kysyin.

Kooga katsahti äkisti minuun. “ Keh! Ei ole!”

“ Milestäni on! Siis mikä hänen nimensä nyt olikaan…” Mietin hetken ja muistin sitten tytön nimen.

“ Eikös hän ole Ayame? Sinun tyttösi?”

Kooga ei katsonut minua ja näytti vihaiselta. Luulin ensin, että olin suututtanut hänet, mutta ymmärsin sen olevan jotain muuta.

“ Kooga?”, sanoin ja siiryin lähemmäs häntä. “ Onko sinulla riita Ayamen kanssa?”

Kooga tuhahti ja nousi pystyyn. “ Mitä sitten vaikka olisikin!”, hän sanoi ja kääntyi selkä minua päin. Itse nousin myös pystyyn. “ Teillä siis on riita”, sanoin, mutta Kooga ei vastannut mitään. Laskeutui hiljaisuus ja minua inhotti. Inhoan hiljaisuutta tällaisissa tilanteissa. “ Mutta…etkö aio sopia? Hänhän voisi olla ihan hyvin vaimosi”, sanoin topakasti.

“ Pah! Vai vaimoni! Minä en ikimaailmassa naisi häntä! Olen saanut hänestä tarpeekseni!”

“ Teillä taitaa olla pahakin riita.”

“ Mitä väliä sillä on?!”

“ Höh? On sillä väliä! Jos kerran rakastat Ayamea niin sovi riita! Ja hänkin varmasti haluaisi sopia!”, sanoin hieman tiukemmin.

Kooga käännähti nyt minuun päin ja katsoi minua tuimasti. “ Mitä sinä siitä välität onko meillä riita vai ei?! Jos en halua tavata Ayamea enää niin piste!”

Hätkähdin hieman yllättyen Koogan käytöstä. Olin sanomassa jotain mutta suljin suuni ja istahdin maahan huokaisten.

Koogan ilme pehmeni eikä hän enää näyttänyt vihaiselta.                “ Keh! Mitä minä oikein teen? Ensin raahaan sinut tänne ja sitten alan karjua sinulle”, hän sanoi ja tuli sitten viereeni. Katsahdin ylös Koogan silmiin tuima ilme kasvoillani. “ Saanhan anteeksi?”, Kooga sanoi vaivautuneena ja istui viereeni. Tuimuus hävisi kasvoiltani ja heitin hänelle hymynkaarteen. “ Saat”

“ Minä…”, Kooga aloitti. “ Minä en vain…tule enää toimeen Ayamen kanssa. Tai siis tuntuu, että olemme liian erilaisia vaikka aluksi luulin hänen olevan täydellinen tyttö minulle. Sitä vain…”

“  Kasvaa erilleen”, lopetin lauseen. Kooga hätkähti ja katsoi minua. “ Minä en oikeasti ole kihloissa Mikaelin kanssa. Mutta olemme yhdessä. Mikael näyttää nauttivan siitä, mutta minä…En enää rakasta Mikaelia samalla tavalla kuin ennen.  Jotenkin kaikki hiipui pois. Tunsin itseni täysin erilaiseseksi  kuin hän ja yhdessä olemisessa ei ole enää sitä samaa hohtoa, kuin ennen.”

Kooga näytti ymmärtävän. “ Onko siihen olemassa jotakin vakavaa syytä?”, sanoin ja huokaisin. “ En tiedä, mutta luultavasti se tarkoittaa ettei hän ole se oikea sinulle. Mutta löydämme varmasti sen oikean joskus…”, Kooga sanoi. Minua alkoi nauratta. “ Höh? Mikä nyt on niin hauskaa?”, Kooga ihmetteli.

“ Ihan hassua! Me emme oikeasti tunne toisiamme ollenkaan ja kerromme toisillemme tällaisia asioita”, sanoin virnistäen. Kooga katsoi minua ja naurahti sitten itsekkin. “ Jep. Aika outoa”, hän virnisti minulle.

     Yhtäkkiä Kooga meni vakavaksi. “ En silti ole ratkaissut ongelmaani.”

“ Mitä ongelmaa?”, kysyin. Kooga katsoi minua uudestaan.                “ Tahdon tulla suursusi yookaiksi. Jokainen ikäiseni susiyookai pyrkii sellaiseksi jos vain on tarpeeksi kykyjä. Valmistuakseni minun on hankittava viisi asiaa, osoittaakseni kuinka vahva olen. Vaimo on yksi voimakkaan susiyookain arvon edellytyksistä joten…”

“ Tarvitsisit minua vaimoksi?”, sanoin. “ No se kuulostaa kyllä oudolta, mutta jos vain esittäisit vaimoani sen aikaa että minusta tulle suuryookai”

Katsoin Koogaa ja sanoin sitten: “ No, ei se nyt mahdotonta ole. Voin minä esittää vaimoasi jos se on sinulle niin tärkeää.”  “ Kiitos. Pidätkö minua ihan outona?”,Kooga sanoi.                       “ En tietenkään!”, vastasin.

“ Minulla on jo kaikki tarvittavat asiat suuryookaiksi tulemiseen paitsi…Kuukivi”, Kooga selitti. “ Mutta eikös se kuula jonka sinulle annoin ollut se?”, kysyin.

Kooga otti sinisen hohtavan kuulan esiin. “ Tämä on sudenkivi, joka pystyy hallitsemaan demonien mieliä. Tämän lisäksi minulla on muut tarvittavat asiat: Luola, pelto ja sen lähialueet ovat reviiriäni. Nämä taas(Kooga otti esiin rautakynsiaseensa), ovat voimieni todiste. Tarvitsen myös rinnalleni  vahvan ja taistelukykyisen vaimon, mutta riittää kunhan esität sellaista.”

“ Öh? Olenko minä vahva?”, kysyin epäillen, sillä en kyllä olettanut olevani mitenkään hyvä taistelija.

 

( Päivitetty: 06.04.2012 23:04 )


 - Ichigo95 | Kommentit (3) | Kommentoi    | Muokkaa 

 

 

 



  Jatkuu...
10.10.2011 20:06 | Ichigo95

 

 

 

 

 

“ Miksi epäilet sitä? Sinun ansiostahan me saimme ne yookait kukistettua. Sinä omaat hyvin voimakkaita voimia Salla”, Kooga sanoi ja haistoi sitten ilmaa. Pieni kylmä tuulenvire kävi luolassa. “ Taitaa alkaa sataa”, Kooga sanoi hiljaa ja kääntyi sitten takaisin minuun päin.

“ Sinulla on siis sudenkivi, voimien tason todistavat taisteluvälineet, vaimo ja reviiri. Siinä on  vain neljä. Sanoit tarvitsevasi viisi asiaa, joten mikä sinulta puuttuu?”

“ Kuukivi, joka makaa Meidoo-neidon lähteessä”, Kooga vastasi.

“ Lähteessä?”, toistin. Sitten kuulin ulkoa kohinaa. Luolasta näki sen suuaukolle sen verran, että saattoi erottaa kuinka juuri alkanut kaatosade piiskasi ilmaa. Minua alkoi paleltaa. Kiedoin kädet ympärilleni. Kooga huomasi sen ja antoi päälleni lämpimän taljan luolan nurkalta. Kiedoin sen ympärilleni ja katsoin kun Kooga sytytti nuotion. Sitten hän istui alas viereeni. Olimme hetken hiljaa katsellen roihuavaa valkeaa. “ Tuota…onko se kuukivi voimakaskin esine?”, sanoin sitten.

“ On se. Kukaan ei ole sitä koskaan saanut käsiinsä,mutta minä susiklaanin johtajana aion sen tehdä. Haluan tulla suuryookaiksi.”

“ Onko se siis lähteessä? Pohjassako?”, kysyin vielä.

Kooga nyökkäsi. “ Lähdettä vartioi Meidoo-niminen vedenneito. Ei mitenkään mukava tuttavuus”

“ Vedenneito…Ovatko ne vaarallisia?”

“ Hyvinkin vaarallisia. Julmia yookaita, jotka eivät tunne sääliä. Kaunis ulkokuori usein pettää ja monet ovat joutuneet sen uhriksi.” Sitten Kooga lisäsi. “ Odota täällä niin hankin sen käsiini”

“ Nytkö?”, huudahdin.

“ On juuri oikea aika vuodesta. Tähän aikaan kesällä kun on sadekausi, Meidoo ja muut vedenneidot ovat liikkeellä.  Jotta saan kuukiven lähteestä on minun tapettava meidoo”

Minua arvelutti. En uskonut, että Kuukiven hankkiminen tulisi olemaan helppoa. Se kuulosti ennemminkin vaaralliselta.

    Nousin ja otin jouseni. “ Autan sinua saamaan sen”, sanoin päättäväisesti. Kooga katsoi minua hetken. Sitten hänkin nousi ylös. “ Oletko ihan varma?” Nyökkäsin määrätietoisesti. Kooga virnisti. Hän nosti minut syliinsä ja me juoksimme sateeseen.

 

     Sango, Miroku ja Shippoo istuivat suuren puun alla odottaen sateen loppua. Inuyasha istui heidän yläpuolellaan puunoksalla. Ilma oli kuuma ja kostea. Vettä tuli kuin saavista kaataen.

“ Kai lapsilla on kaikki hyvin?”, Sango hätäili. Miroku huokaisi. “ On on. Kaede kyllä hotaa heitä.”

Huolestunut ilme ei kadonnut Sangon kasvoilta. “ Mutta entä jos Shina ja Nori leikkivät purolla, joka tulvii tällaisella säällä! Se on vaarallista ja kun he niin tykkäävät leikkiä purolla”, Sango sanoi ja nyki kosteaa otsatukkaansa. Miroku kiersi kätensä vaimonsa ympärille ja sanoi:” Älä huolehdi turhaan. Ei kai nyt Kaede antaisi lasten mennä purolle sadekauden aikaan. Lapset ovat hyvissä käsissä.” Sangon olo huojentui hiukan. “Olisin pikemminkin huolissani Sallasta”, Shippoo sanoi huolestuneena ja ravisti itsestään vettä pois. Inuyasha tuhahti kuulessaan Sallan nimen. Miroku katsahti ylös. “ Jaaha, etkö aio mennä Sallan perään?”, Miroku kysyi.

“ Olkoon missä lystää!”, Inuyasha tokaisi ja nuuhki sitten ilmaa. Jotain oli tulossa. Hän oli varma siitä.

   “ Huoh! Hän on taas tuolla kiukkutuulella. Niin tyypillistä”, Miroku mutisi. Inuyasha olisi voinut kalauttaa Mirokua päähän jollakin…

“  Inuyasha ei pääse yli siitä, että Kooga nappasi Sallan hänen nenänsä edestä, eikä sitä, että puu murjoi hänet alleen”, Shippoo luennoi ja vilkaisi Inuyashaa syrjäsilmällä.

“ Että mitä?!”, Inuyasha karjui ja hyppäsi alas oksalta. Hän kumautti Shippoota päähän. Shippoo alkoi itkeä ja sitten Miroku alkoi nuhdella Inuyashaa siitä. Ja pian pystyssä oli riita, joka muistuttu vihaisten raivo-ongelmista kärsivien mummojen torikokousta. Sango ei osallistunut moiseen. Hän tuijotti tyhjyyteen. Sade oli tiheää. “ Pitikin tulla tämä kirottu sadekausi. Kaikki yookait ovat silloin ihan sekaisin ja liikkeellä”, Sango ajatteli. “ Missähän Salla on? Toivottavasti Koogan seurassa, koska yksin hän voisi olla vaarassa joutua yookaiden kynsiin”, Sango murehti. Sitten hän oli näkevinään sateessa jonkun hahmon. Sango kuuli myös heikko ääntä. “ Hyst! Olkaa hiljaa!”, Sango sanoi. Mitään muutosta ei tapahtunut vaan äsken syntynyt riita jatkui. “ Miehet…”, Sango ajatteli.

“ Turvat tukkoon!!”, Hän karjui ja riita lakkasi kuin seinään. Kaikki kolme tuijottivat Sangoa silmät pyöreinä. “ Älä nyt! Meillä on vakava keskustelu kesken…”, Miroku aloitti. Sango mulkaisi häntä murhaavasti. “ …Siis keskustelu jonka voimme lopettaa”, Miroku sanoi nopeasti ja yritti näyttää viattomalta. “ Tuo sen aloitti!”, Shippoo kuiskasi ja katsoi Inuyashaa, joka roikotti Shippoota hännästä.


( Päivitetty: 08.08.2012 19:31 )

 - Ichigo95 | Kommentoi



 08.08.2012 19:31 | Ichigo95

 

jatkuu...

“ Sinä senkin…!”, Inuyasha oli sanomassa, mutta sitten hän haistoi jotakin. “ Tuolla on joku”, Sango sanoi ja osoitti sateeseen. “ Joku tai jokin”, Inuyasha sanoi matalalla äänellä ja siveli kädellään tesaigan huotraa.

    Shippoo säpsähti ja loikki Sangon taakse missä pikkuinen Kirara muuntautui isoksi. Miroku vakavoitui ja purist sauvaansa.

Hahmon ääriviivat pystyi joten kuten erottamaan sateen seasta. “ A-apua…”, kuului hiljainen arka ääni.

“ Oh! Kuulitteko?”, Sango sanoi. “ Se on ihminen. En haista yookaita”, Inuyasha sanoi ja tieto sai kaikki hieman helpottumaan.

“ Auttakaa…se…se”, kuului taas. Heidän eteensä kaatui nuori tyttö hieman etäälle puusta. Hän tärisi ja oli hengästynyt sekä yltä päältä kurassa. Sango juoksi tytön luo  ja polvistui tämän viereen. Tyttö katsoi Sangoa. “ Se tulee…haluaa minun sieluni…en halua”, Tyttö voihki. “ Joku jahtaa häntä”, Miroku totesi.

“ Se haluaa…haluaa lisää sieluja…Auttakaa”

“ Ei hätää. Olet nyt turvassa”, Sango sanoi rauhallisesti.

    Inuyasha tunsi äkkiä pistävän hajun. Hän katsahti Mirokuun, joka nyökkäsi. He aistivat saman. He katsoivat taivaalle. “ Se on…!”, Miroku aloitti.

“Sango varo!!”, Miroku karjaisi. Sangon takaa suhahti yookai. Sango väisti nipin napin. Yookai kaarsi ylös ja kiersi puun. Yookai oli kauniin neidon hahmo ja huokui sinistä sävyä. Se syöksyi kohti Sangoa. “ Sinä! Suuri sielu!”, yookai kuiskasi. Kirara murisi. “ Mene kauemas Kirara!”, Sango käski. Kirara totteli vaikkei ymmärtänyt miksei saanut purra yookaita.  Sango nousi äkkiä pystyyn ja kohotti Hiraikotsua aikeissa iskeä yookaita, mutta ottaessaan askeleen taaksepäin hän kompastui ja kaatui. Yookai syöksyi häntä kohti silmät kiiluen. Sango hengähti.

“ Tuulen haava!”, Inuyasha karjaisi ja isku osui yookaihin, mutta meni vain läpi. Se häiritsi silti yookain keskittymistä niin, että Sango juoksi pois tieltä. Sango haukkoi hetken henkeä piiskaavassa sateessa. Miroku juoksi vaimonsa luo ja nosti hänet pystyyn.

“ Huvittavaa…Luuletko tuhoavasi minut surkealla iskullasi…Hanyoo”, yookai ilkkui vetisellä kaikuvalla äänellä. “ Minulla ei ole ruumista, joten ette voi tuhota minua. Ei ole mitään mitä tuhoaisitte”

“ Älä sössötä siinä!!”, Inuyasha huusi ja nosti tessaigaa. “ Inuyasha! Se puhuu totta! Tuo on lähdeyookai, jolla ei ole maallista ruumista”, Sango sanoi. Yookai katsoi Sangoa kylmästi. Sitten se naurahti ja syöksyi kohti maassa makaavaa tyttöä. “ Eih!”, Sango kiljaisi. Yookai syöksyi tytön suusta sisään. Tyttö jäykistyi ja nousi leijumaan. Vesi täytti tytön keuhkot, suolet, ruumiin…sielun. Tytön pysähtyneet silmät huokuivat tuskaa ja kipua. Sitten tyttö muuttui vedeksi ja hänen alleen syntyi pieni lähde. Yookai kiisi sateen turvin pois nauraen ilkeästi. Tilanteen jälkeen syntyi syvä hiljaisuus. Kaikki tuijottivat lähdettä. Heille kaikille tuli mieleen kipeä muisto. Muisto jota ei voinut sanoa ääneen.

     Sango siirtyi lähteen luo. “ Kauheaa…Hän oli niin nuori”, Sango sanoi hiljaa. Shippoo kipitti Sangon luo. Sango ojensi kätensä, otti lähteestä vettä ja joi. “ Sango?”, Shippoo sanoi. “ Ehkä näin, hänen lähteensä  vettä juomalla…Tyttö tuntisi itsensä tärkeäksi”, Sango sanoi. Shippoo nyökkäsi ja joi myös. Miroku tuli lähteen luo ja siunasi sen. Hänkin kauhaisi vettä ja joi. “ Tämähän on…ihan kuin silllon kun…”, Shippoo aloitti itkuisena, mutta Sango sulki hänen suunsa. “ Ei nyt Shippoo”, Miroku sanoi ja loi pienen katseen Inuyashaan. Inuyasha tunsi piston rinnassaan. Sateen keskellä ei kukaan erottanut kyyneliä…ikävän kyyneliä…

 

Jatkuu tästä...

Satoi edelleen ja taivas oli tumma. Seisoin Koogan rinnalla lähteiden edustalla. Puristin oikeassa kädessäni pitelemääni jousta. Paikka oli mystinen. Se oli pieni tummien puiden ympäröimä aukio metsän keskellä. Aukio oli täynnä kauniilla sileillä kivillä ympäröityjä lähteitä. Lähteiden vesi oli tummanpuhuvaa, enkä ollut varma johtuiko se sateisesta säästä vai oliko lähteiden  vesi aina yhtä tummaa. Lähteitä ympäröivät puut suojasivat paikkaa kaatosateelta sen verran että alueelle pääsi vain pientä tihkusadetta, mistä olin kiitollinen. Vaikka olikohan sillä merkitystä kun olin jo läpimärkä muutenkin.

    Katselimme ensin hiljaa ympärillemme. Kuulin kuinka pienet sadepisarat tipahtelivat lähteiden pinnalle rikkoen kauniin pinnan. Sitten olin kuulevinani surullista laulua. Hätkähdin ja katsoin ympärilleni.  Pudistin päätäni. Ei täällä ollut ketään kuka laulaisi. Minä vain kuvittelin. Mutta siitä huolimatta ettei siellä ollut meidän lisäksemme ketään tunsin itseni hermostuneeksi. Ehkä se johtui siitä paikasta.

“ Kooga, mikä näistä on Meidoon lähde?” kysyin reippaalla äänellä. Kooga katsoi hetken aikaa tarkkaavaisesti lähteitä. “ Se tässä taitaa olla ongelma”, Kooga vastasi.

“ Hm? Etkö tiedä mikä se näistä on?”

“ En, mutta se varmasti selviää pian”

Sitten Kooga tuli lähemmäs minua. “ Oletko ennen nähnyt tällaisia lähteitä? Tumma vesi, monta lähekkäin?”

Pudistin päätäni. “ Eivätkö ne sitten ole tavallisia?”

“ Eivät. Jokaista lähdettä vartioi lähdeyookai. “

“ Lähdeyookai?”

“ Sieluttomia kauniiden naisten hahmoja jotka liikuvat äänettömästi ja nopeasti veden lailla. Ne kasvattavat omaa lähdettään syömällä eläviä olentoja. Yookaiden vesi täyttää koko kehon ja anastaa lopulta koko sielun, sitten uhri muuttuu lähteeksi. Ne ovat yhtä armahtamattomia olentoja kuin itse Meidoo-neito. Meidoo on vain pahempi ja voimakkaanpi lähdeyookai, koska sen lähteessä on kuukivi.”

Katsoin lähteitä ja nielaisin. “ Tämä on pelätty paikka, koska monien on sanottu hukkuneen lähteisiin ja muuttuneen osaksi niitä”, Kooga jatkoi. Olimme hetken hiljaa.

“ No etsitään se lähde”, sanoin rohkealla äänellä ja lähdin kulkemaan lähteiden välistä katsellen näkyisikö niiden pohjassa mitään. Vesi näytti kuitenkin tummalta ja kylmältä, eikä pohjaan asti pystynyt näkemään. Kooga käveli perässäni varuillaan. Hän pälyili ympärilleen ikään kuin jotakin olisi tulossa.

    Katsoin erästä lähdettä ja olin huomaavinani veden pinnalla kylmäkiskoiset silmät. Hätkähdin ja kaaduin kumoon. Kooga käännähti ympäri. “ Salla! Varo ettet putoa lähteeseen”, Kooga huudahti ja tunsi sitten nenässään hajun. “ Salla! Pysy maassa!”, hän karjui.

    Ylitseni suhahti jotain…jotain veden väriä ailahtelevaa. Se jokin lauloi…samaa laulua jonka kuulin aikaisemmin! Nostin katsettani ja näin naishahmoisen yookain. Surullinen laulu oli siis peräisin tuosta yookaista!

     Lähdeyookai sujahti salamannopeasti kohti korkeuksia ja syöksyi sitten kohti minua. Kiljuin ja vedin kädet suojakseni ikään kuin se olisi auttanut. “ Salla!!”, Kooga karjui ja loikkasi eteeni iskien jalallaan yookaita. Käytin tilaisuuteni hyväkseni ja siirryin sivuun. Sitten kaikki kävi niin nopeasti. Koogan isku meni yookain läpi ja hän putosi vieressä olevaan lähteeseen.

“ Ah! Kooga!”, huusin kauhuissani.

Lähdeyookai syöksyi Koogan perään lähteeseen, niin että lähteen tumma vesi roiskui iholleni.  Kiljahdin tuskasta. Roiskuva vesi poltti ja muodosti iholleni pari palovammaa. Minua vihlasi ajatuskin siitä miten paljon lähteen vesi satutti Koogaa.  Se tuntui varmasti siltä kuin tuhansia nauloja olisi isketty rintaan

    Tuijotin herkeämättä veden tyyntä pintaa odottaen Koogan nousevan pintaan…Mutta ei hän noussut.

Konttasin lähteen reunalle ja katsoin sen syvyyksiin. Vesi oli liian tummaa etten nähnyt mitään. Aloin hermostua ja sekuntit kuluivat…Kooga ei noussut pintaan. Kuinka kauan hän vielä…entä jos..? Pudistin päätäni. “ Mitä minä voin tehdä?!” Sitten muistin Mirokun kertomuksen pyhistä voimistani. Olisiko se mahdollista? Puhdistuisiko vesi jos kosketan sitä…pystyisinkö puhdistamaan sen samalla tavalla kuin Kagome?

    Ojensin kättäni ja koskin veden pintaa välittämättä sen tuomasta kivusta. Äkkiä veden pinta kirkastui ja näin Koogan. Hän oli melkein lähteen pohjassa. Kooga näytti olevan vielä tajuissaan, mutta hän ei liikkunut. Sitten näin sen kaamean lähdeyookain, joka syöksyi Koogan lävitse. Koogan silmät laajenivat ja jos olisin kuullut hän olisi karjunut. Kooga meni tajuttomaksi. “ Kooga!”, kiljuin ja olin hyppäämässä lähteeseen,kun jokin tarttui jalkaani. Lensin rähmälleni ja vilkaisin taakseni. Samanlainen lähdeyookai veti minua kosteilla ja suomuisilla käsillään takanani olevaan pienenpään lähteeseen. Se aikoi selvästi vetää minut mukaan omaan lähteeseensä ja sitten hukuttaa minut.

   Yritin potkaista itseni irti, mutta olio tiukensi otettaan. Tunsin kuinka kivet raapivat jalkojani ja märkä mutainen maa tahri vaatteeni. Katsoin lähteeseen jossa Kooga oli  ja äkkiä Kooga kohosi lähteen yläpuolelle edelleen tajuttomana. Miksi Kooga leijui sen yläpuolella? Aikoiko lähdeyookai tehdä jotakin…

Vedin itseäni minua pitelevän lähdeyookain otteesta, mutta se kiskaisi minua tällä kertaa niin kovaa, että olin puoliksi jo sen lähteessä. Kylmä Vesi ei kuitenkaan sattunut yhtä paljon kuin sen lähteen vesi jossa Kooga oli ollut. Vastustin ja pidin kiinni maasta rystyset valkoisina. Hiki valui otsallani,mutta se ei paljonkaan erottunut kylmän sateen seasta. Katsoin isomman lähteen yllä leijuvaa tajutonta Koogaa.       “ Kooga! Herää!”, huusin. Sitten se Koogan kimpussa oleva lähdeyookai nousi lähteestä ja katsoi minua ivallisesti. Se katse kertoi paljon. Se aikoi tappaa Koogan!

 

 

Inuyasha seisoi nojaten puunrunkoon. Oli ollut hiljaista sen…tytön kuoleman jälkeen. Sango istui puunjuurella Mirokun vierellään pelosta suuniltaan. Pelosta, että lapsille tapahtuisi jotain…yhtä kauheaa. Mutta eihän niin voisi tapahtua. Lapset olivat Kaeden luona. Mutta silti…Sango ei saanut huolta mielestään.

    Shippoo istui Kiraran kanssa puunoksalla katsellen yhä jatkuvaa kaatosadetta. Inuyasha oli levoton. Hän ei tiennyt missä Salla oli ja aikaisemman tapahtuman jälkeen huoli vain kasvoi. “ Saisinpa edes vainun!”, hän ajatteli turhautuneena. Siinä sateessa hajut eivät kantaneet pitkälle.  “ Grrrr! Himputin Kooga! Mihin se sudenkuvatus vei hänet?!”, Inuyasha ajatteli ja raastoi kynsillään puun kuorta. Mutta sitten hän tunsi hajun. Tutun hajun…läheltä. Haju voimistui äkisti.” Salla”, Inuyasha ajatteli ja lähti juoksemaan sateeseen. Muut käänähtivät hänen suuntaansa. “ Höh? Inuyasha?! Mihin sinä oikein tassuttelet?”,Miroku huusi. Pian hänen päähänsä lensi iso kivi. “ Tässä neuvo Miroku. Inuyashat eivät tassuttele”, Shippoo huokaisi.

 

Vesisade  ei lakannut. Ei. Se nuoli yhä kalmean kalpeita kasvojani, jotka tuojottivat yookaita ja Koogaa. Mitä voisin tehdä? Tuskin minä sormellani koskemalla estäisin yookaita tappamasta Koogaa. Sitten huomasin viereisessä pienemässä lähteessä kauniin hohteen…Se oli nuoli!! En tiedä miten se sinne oli joutunut, mutta keräsin kaikki voimani ja aloin nousta lähteestä. Jalastani pitelevä yookai tiukensi otettaan ja sähisi. “ Minähän en häviä sinulle!”, karjuin ja vedin itseäni vimmatusti irti sen otteesta.Pääsin irti ja näin kuinka yookai syöksyi Koogan kehoon. Nousin, juoksin ja poimin nuolen ajatellen jäljellä olevia sekunteja pelastaa Kooga. Viritin jousen tähtäsin yookaihin ja irroitin nuolen.

“ Osu! Pyydän osu!” Nuoli kiisi yookain läpi juuri ennen kuin se ehti koskea Koogaan, mutta kirpaisi ilmeisesti pyhien voimieni ansioista niin paljon, että se häiritsi sen keskittymistä ja Kooga putosi velttona lähteeseen. Yookai kiljui ja minä sukelsin lähteeseen. Olisin voinut kiljua ja huutaa silmät päästäni. Vesi sattui niin paljon. Ihan kuin nahka olisi vedetty irti. Mutta en kiljunut. Koogan pelastaminen häivytti pian kivun.

    Sukelsin kohti pohjaa, missä Kooga makasi. Hänen silmänsä olivat puoliksi auki. En tiennyt oliko hän elossa. Uin nopeasti hänen luokseen. Kooga tarttui kädestäni ja puristi. Se oli selvä merkki. Hän oli vielä elossa! Otin häntä kiinni kyljestä oikealla kädellä. Sitten huomasin pohjalla muutakin. Hopean sävyä hohtavan kauniin kuulan. Se oli varmasti kuukivi! Mutta silloinhan tämä lähde…on Meidoo-neidon lähde! Ja se lähdeyookai…on itse Meidoo! Siksi se siis hyökkäsi kimppuumme, koska se halusi suojella lähteessään olevaa kuukiveä!

     Kahmaisin kiven  vasempaan käteeni ja lähdin kohti pintaa pitäen samaalla Koogaa oikealla kädelläni. Sen lisäksi että käteni olivat täynnä lähteessä oli raskaampaa uida kuin normaalissa vedessä. Pelkäsin etten ehdi pinnalle ennen kuin happi loppuu. Pahempaa oli tulossa. Meidoo-neito oli sukeltanut takaisin lähteeseen ja ilmestyi eteeni. Sen silmissä hohti kuukiven kaunis pinta.

“ Kivi tänne!”, se kiljui ja syöksyi minua kohti murhaava katse syvissä silmissään. Jo ties monennen kerran luulin kuolevani ja mikä pahinta, en onnistunut pelastamaan Koogaa. Kooga kävi yhä veltommaksi. Pelko tihkui silmistäni ja se olento oli niin lähellä…

Tunsin oudon tunteen. Jokin huokui sisälläni ja kuulin äänen päässäni mutten saanut selvää. Sitten suuri voima-aalto huokui sisältäni suurella voimalla torjuen Meidoo-neidon hyökkäyksen. Minusta tuleva voima oli pahuuden pinttymä ja tunsin sen pahuuden sisälläni. Mitä se oikein oli?! En voinut hallita sitä. Pahuutta kytevä voima iski Meidoon lähteen pohjaan,mutta osui myös Koogaan ja lennätti tämän pois lähteestä. Kooga iskeytyi lähteen kiviselle reunalle. Hän köhi vettä pois suustaan ja haukkoi henkeään. Hän vapisi kauttaaltaan ja katsoi lähteeseen. “ Se äkillinen voima…Mistä se tuli? Sallasta?” “ Mutte eihän se voi olla mahdollista…”

     Tunsin uutta vahvempaa kipua varsinkin rinnassa. Voima ei ollut pyhää, päinvastoin. Se oli kammottavaa ja hetken näin kaameat verenpunaiset silmät….

 Tuntui kamalalta.Sanoinkuvaamattomalta. Entä jos se minusta tullut voima tappoi Koogan?! Katsoin ylös, mutta en nähnyt enää kunnolla. Saatoin jotenkin vain erottaa, kuinka Meidoo-neito syöksyi pois lähteestä paeten minusta tullutta voimaa.

Alkoi paleltaa ja hämärtää. Silmissä sumeni ja keuhkoni olivat repeämäisillään. Ilma loppuu…jäänkö minä tänne ihan yksin? Yksin…kukaan ei tietäisi missä olen…näinkö minä siis kuolen…

      En kestänyt enää. Vesi virtasi suuhuni. Minä vajosin ja pinta oli niin kaukana…äärettömän kaukana. Vajosin ja vajosin. Viimeinen asia, jota ajattelin oli “ Inuyasha”

    Sade piiskasi Inuyashan kasvoja ja hopeat hiukset hulmusivat, kun hän juoksi metsän läpi. “ Haistan Sallan…ja sen yookain!”, Inuyasha ajatteli ja kiristi hampaitaan. Jos se yookai on tehnyt jotakin Sallalle, se katuisi olemassa oloaan. Äkkiä Inuyasha haistoi veren…ja Koogan hajun. Inuyasha pysähtyi lähteille. Hän oli perillä…Paikka oli aavemmainen. Inuyashan katse kiersi aluetta ja hän huomasi Sallan jousen maassa…Sitten hänen katseensa osui lähteen reunalla makaavaan Koogaan, joka oli verillä. Kooga ähki ja haavoja poltti. Inuyasha ilmestyi hänen eteensä. “ Mitä pirua sinä oikein olet puuhannut?!”, inuyasha karjui. Kooga kohotti katsettaan. “ Inuyasha…mene…pelasta Salla”

“ Salla on tuolla lähteessä! Pian ennen kuin se yookai tulee takaisin!!”, Kooga karjaisi. Inuyasha katsahti lähteeseen. “ Yookai…lähdeyookaiko?!”, Inuyasha ajatteli. “ Mene nyt jo! Salla voi kuolla!!”, Kooga kähisi. Inuyasha astui lähteen reunalle. “Kooga”, hän vielä lisäsi. Kooga nosti katsettaan. “ Älä sitten uskallakkaan kuolla siihen!!”, Inuyasha huusi. Kooga nyökkäsi. Samassa Meidoo syöksähti piilostaan ja tyrkkäsi Inuyashan lähteeseen. “ Mit…?!” Vesi iski kuin nuolisade. Hengityksenkin pitäminen oli vaikeampaa. Hän huomasi Sallan lähteen pohjalla. Inuyasha sukelsi syvemmälle ja tarttui Sallan kädestä.

    En tiennyt missä olin, enkä olinko kuollut vai en…Mutta tunsin sen lämmön. Lämpimän käden kosketuksen. Puristin tiukasti. Pidin koko hengelläni kiinni. En irrottaisi.

 

Inuyasha nosti Sallaa lähemmäs, mutta sitten Medoo-neito syöksyi lähteeseen ja alkoi pyöriä heidän ympärillään tehden veteen pyörteen.  Se ei päästäisi mokomia niin helpolla!

Pyörre veti minua sisäänsä. Pidin kiinni elämästäni ja kaikesta. Inuyasha veti minua itseensä päin, mutta virta oli liian voimakas. Tuntui kuin käteni repeytyisi irti, mutta en päästä irti. En niin kauan kuin oli vielä toivoa… “ Salla!! Älä irrota!”, Inuyasha ajatteli. Hän kuuli kuinka hänen sydämmensä jyskytti. Yksi sormi lipesi kerrallaan…Pidin Inuyashasta kiinni enää yhdellä ainoalla sormella. Se ainut sormi oli kuin elämäni lanka…joka katkesi. Otteeni lipesi ja tunsin vajoavani kovaa vauhtia pyörteeseen.

Inuyashan silmät laajenivat ja hänen kätensä värähti. Salla…

Inuyasha tunsi vihaa. Niin suurta vihaa, että keho kihelmöi. “ Salla…Enkö pysty suojelemaan ketään?!”

Sitten Meidoo syöksyi pyörteeseen joutunutta Sallaa kohti. Inuyasha tiesi tilanteen liiankin hyvin. Ensin keuhkot sitten suolet ja ruumis lopulta koko sielu. Raivo kuohui Inuyashan sisällä ja hän veti Tesaigan.

“ Sinähän et Sallaa tapa!” Äkkiä kuului tutu ääni. “ Inuyasha…”

Inuyasha kohotti katsettaan ketään ei näkynyt, mutta ääni kaikui kaikkialla. “ Kagome?”, Inuyasha ymmärsi. “ Missä sinä?” 

“ Iske pohjaan! Yookai tuhoutuu! Pelasta Salla!”, Kagomen ääni sanoi.

Inuyasha kohotti Tesaigaa ja katsahti vielä Sallaan. Hän iski täydellä raivolla pohjaan. Isku halkaisi pohjan kahtia ja Meidoo-neito alkoi kiljua ja imeytyä pohjaan. Se kiljui tuskasta. Se ei halunnut sitoutua maahan.

   Inuyasha kauhoi luokseni ja piti minua tiukasti sylissään. Tunsin hänen lämpönsä ja tiesin etten kuolisi…Vesi alkoi kuohuta ja pyöriä ympärillämme. Inuyasha sulki silmänsä ja purist minua rintaansa vasten. Vesi kieppui hetken ympärillämme ja Meidoo neito muuttui kupliksi ja vesi tyyntyi…

 

 

“ Vauhtia Kirara!”, Sango hoputti. Kirara lisäsi vauhtia ja kiisi eteenpäin selässään Sango, Miroku sekä Shippoo. “ Mehän lähestymme lähteitä”, Miroku sanoi. “ Ai niitä lähteitäkö?”, Shippoo sanoi.

“ Salla on varmaan siellä, jos inuyasha kerran meni sinne”, Sango totesi. Äkkiä kaamea ja kostea sade lakkasi. “ Oh! Sade loppui vihdoinkin”, Sango helpottui. “ Mutta pian tulee uusi”, Miroku lisäsi.

     He lähestyivät lähteitä, mutta laskeutuivat vähän ennen aluetta. He laskeutuivat Kiraran selästä ja kävelivät pientä metsätietä. Metsä oli pimeä. Ilta toi mukanaan varjot, joita syvensi tumma pilvimassa taivaankannen päällä. “ Aistin jotakin…pahaenteistä”, Miroku sanoi kun he saapuivat lähteille. Edessä siinsi tuhansia lähteitä. Sango huomasi Koogan virumassa maassa. “ Hei! Tuolla on Kooga!”, Sango huudahti ja juoksi tämän luo. Miroku tuli perässä Shippoo olallaan. “ Hän on pahasti haavoittunut”, Miroku totesi ja katsoi sitten ympärilleen. Oli hiljaista. Silti Miroku tiesi, että siellä oli tapahtunut paljon ja jokin voimakas pahuus oli vaikuttanut.

     Sango polvistui ähkivän Koogan eteen ja kaivoi esiin taskustaan kangasta jolla hän alkoi puhdistaa Koogan haavoja. Kooga katsoi Sangoa kulmiensa takaa. “ Miksi autat minua?” Sango huokaisi. “ Olisiko minulla syytä olla auttamatta?”, Sango tokaisi ja katsoi Koogaa kohottaen kulmiaan. “ Hph”, Kooga tuhahti ja käänsi katseensa pois.

“ Missä Salla on? Ei kai hän ole haavoittunut. Entä Inuyasha”, Miroku hätäili ja katsoi ympärilleen. Shippoo tähyili ja huomasi sitten Inuyashan nousevan lähteestä minä sylissään. “ Tuolla he ovat!”, Shippoo hihkaisi.

Inuyasha laski minut maahan ja piti kädestäni. “ Salla et kai sinä…”

Tunsin hänen kosketuksensa ja avasin silmäni. Näin Inuyashan huolestuneet kasvot. Nousin hitaasti istumaan ja katsoin Inuyashaa silmiin. Sitten muut tulivat luokseni.“ Salla!”, Sango huudahti ja halasi minua. Miroku ja Shipoo hymyilivät. Kirara tuli ja nuolaisi kättäni. “ Onneksi olet kunnossa!”, Sango sanoi. “ Eh? Tulitteko te kaikki etsimään minua?”, ihmettelin. Inuyasha nousi seisomaan. “ Totta kai! Miten muutenkaan? Ja mitä himputtia sinä teet tällaisessa paikassa?! Aioitko tappaa itsesi?!”, Inuyasha kiukutteli. Että hän jaksaa aloittaa taas tuon! Ensin pelastaa minut ja sitten alkaa heti kiukuttelemaan minulle. Niin kuin tämä olisi jotenkin minun syyni!

“ Kuules nyt! Minä tulin auttamaan Koogaa ja…” Sitten muistin Koogan. Hän…haavoittui. “ Onko Kooga kunnossa?”, kysyin katsoen muita paitsi Inuyashaa. “ Tuon kaiken jälkeen huolehdit siitä ääliöstä!”, Inuyasha huusi ja pani kätensä puuskaan. “ Mrrr! Kuono umpeen karvakorva!!!”, karjuin hänelle niin, että hän pelästyksissään kaatui maahan. Sitten nousin vaivoin ja Sango vei minut Koogan luo.

Miroku katsahti maassa rähmällään jupisevaa Inuyashaa. “ Onko sinulla muka varaa kiukutella?”, Miroku sanoi ja katsoi Sallan suuntaan. Inuyasha nousi ja tuhahti. “ Ahaa! Taisit olla vain mustasukkainen, kun Salla välittää Koogasta”, Miroku sanoi ja naurahti. “ Mi-mitäh!!??”,Inuyasha tiukkasi ja katsoi Mirokua tuimasti. “ Hahah!”, Miroku naurahti ja heilutti kättään. “ En yhtään ihmettele. Salla on todella hyvännäköinen ja upea nainen. Kannattaa toimia pian”, Miroku kuiskasi. “ Siis tehdä mitä??!!”, Inuyasha tuhahti.

“ No kyllä sinä tiedät! Onhan sinulla ollut jo kaksi naista”, Miroku sanoi ja hipsutti tiehensä muiden perään. “ Mit…Hei takaisin sieltä senkin munkinkuvatus! Luulet ihan väärin!”

    Kooga istui maassa sitomassa haavojansa. Istuin hänen viereensä. Kooga ei katsonut minuun ja yritti sitoa samaan aikaan jaljaansa sidettä. “ Anna minä”,sanoin ja sidoin siteen haavan ympärille.  Kooga ei sanonut mitään. “ Kooga…”, aloitin. “ Olen niin pahoillani! Melkein tapoin sinut!”, sanoin ja katsoin häntä silmiin. “ En tehnyt sitä tahallani! En ikinä olisi! Minä…!” Kooga tarttui käsistäni. “ Salla! Lopeta!”

Hiljenin ja katsoin häntä. “ Hmh, en minä uskokkaan että se oli sinun vikasi”, Kooga sanoi ja hymyili hieman.

“ Mitähän noiden kahden välillä on tapahtunut?”, Miroku supisi etäämmällä Sangolle ja Shippoolle. Sango huokaisi ja löi miestään kylkeen. “ Älä rupea kehittelemään mitään suhteita päässäsi”, Sango sanoi.

 “ Se äkillinen voima. Mutta…en tiedä mikä se oli. Se tuli minun sisältäni. En pystynyt hallitsemaan sitä”, jatkoin.

Kooga mietti hetken. “ Minä selvitän asian” “ Häh? Miten?”, minä ihmettelin. “ Tiedän erään henkilön joka voisi auttaa. Hän osaa varmasti selittää mitä silloin tapahtui”, Kooga sanoi. Minä nyökkäsin.

“ Entä kuukivi?”, Kooga kuiskasi vielä. Tosiaan. Nyt vasta muistin. Missä se oli? En todellakaan tiennyt. Se katosi siinä kun Meidoo hyökkäsi…

“ Minä löysin sen lähteen pohjalta, mutta kadotin sen…Anteeksi”

“ Älä pyytele anteeksi. Ei se ole sinun syysi. Minun ei olisi alkujaankaan pitänyt ottaa sinua mukaan lähteille. Jouduit vaaraan”, Kooga sanoi.

“ Kuukivi? Mikä se on?”, Miroku yhtyi keskusteluun. “ Eräs kivi joka minun piti hankkia lähdeyookai Meidoon lähteestä”,Kooga vastasi.

“ Lähdeyookai? Sekö hyökkäsi kimppuunne?”, Sango kysyi. Salla nyökkäsi. “ Mutta, saako lähdeyookai tehtyä noin paljon pahaa jälkeä?”, Sango ihmetteli ja osoitti Koogan haavoja. Minä hätkähdin. En halunnut, että muut saisivat tietää sisältäni tulleesta voimasta…Katsoin Koogaa. Kooga ymmärsi.

“  Meidoo-neito oli voimakkaampi kuin tavalliset lähdeyookait”, Kooga selitti. Tunsin helpotusta,kun Kooga ei kertonut kaikkea.

“ Pah! Miksi otit Sallan mukaan jos et kykene suojelemaan häntä!?”, Inuyasha huudahti ja tuijotti Koogaa tuimasti. “ Ai. Sinäkin olet vielä täällä”, Kooga tokaisi. “Mitä sinä oikein vihjaat sudensonta?”

“ Istu olisi nyt hyvä”, Miroku huokaisi. “ Epäilemättä”, Kooga säesti. “ Hei! Älkää puhuko niin kuin en olisi täällä!”, Inuyasha karjui. Taas sitä mennään…” Istu”, sanoin ja hän mätkähti maahan.

Kooga kääntyi vielä minun puoleeni. “ Pidä nyt huolta itsestäsi. Lupaan että selvitän sen asian”, Kooga sanoi ja lähti sitten tiehensä.

“ Minkä asian?!”, Inuyasha tiukkasi ja nousi ylös. “ Ei kuulu sinulle”, vastasin. “ Miten niin ei kuulu?!”

“ Istu”, huudahdin.

Sango , Miroku ja Shippoo huokaisivat yhteen ääneen. “ Eikö tätä ole jo seurattu aika monta vuotta putkeen?”, Shipoo valitti.

“ Miksi kerrot  asoita Koogalle mutta et sitten minulle?!”, Inuyasha valitti. Vedin inuyashaa korvasta ja huusin:“ Koska se ei kuulu sinulle!”

“ Tuo liike on uusi”, Miroku sanoi. Shippoo ja Sango nyökäyttelivät päätään.

“ AAH! Lopeta!”, Inuyasha valitti. Päästin korvasta irti. “Unohda nyt tämä aihe onko selvä!!!”, sanoin murhaavasti. “ Sallan ilme on pelottava”, Inuyasha ajatteli. “ Juu juu unohdan”

“ Kenties tuo korvan vetäminen on tehokkaampikin”, Sango sanoi. “ Jep”, Miroku ja Shippoo sanoivat.

Tunnelma meni hiljaiseksi ja seisoimme selkä toisiamme päin. “ Sango mehän voisimme hakea ruokaa läheisestä kylästä”, Miroku sanoi ja katsoi Sangoa vihjaavasti. “ A-aivan! Kaikilla on varmasti kova nälkä”, Sango lisäsi ja otti Shippoon olalleen, joka ei tajunnut mitä tapahtui. Miroku, Sango ja Shippoo nousivat Kiraran selkään. “ Miksi minun on tultava mukaan?”, Shippoo inisi. “ Koska heidän on nyt saatava olla kahden kesken”, Miroku kuiskasi ja hymyili sitten viattomasti minulle. “ Palaamme pian!”,Sango sanoi ja he lähtivät lentoon.

     Huokaisin. Minua väsytti, oli kylmä ja nälkä. Joka paikkaan sattui ja vaatteet olivat yltä päältä mudassa. Toivoin, että joku olisi halannut ja rutistanut kovaa. Käännyin ja katsoin Inuyashaa. Hän oli myös kääntynyt minuun päin ja katsoi minua. Mutta hänen ilmeensä oli nyt tyyni ja rauhallinen. Oliko Inuyasha oikeasti ollut minusta huolissaan? Mutta silloin…kun luulin kuolevani…En halunnut nähdä ketään muuta kuin Inuyashan. Mutta miksi? Enhän minä…

     Inuyasha käveli luokseni. “ Salla…”, hän aloitti. “ Kuulitko sinä mitään ääntä? Kagomen ääntä, kun olimme lähteessä?”, inuyasha kysyi hiljaa ja katsoi minua. Se sai minut ärsyyntymään. Hän puhuikin vain Kagomesta. Luulin,etä hän olisi sanonut jotakin muuta. Niinpä. Olin Inuyashalle vain Kagomen korvike. Olin Kagome. Siksi hän varmaankin tuli minut pelastamaan. Pelastamaan Kagomen!

“ En kuullut mitään ääntä!”, tiuskaisin ja käännyin taas pois päin. Inuyasha yllättyi reaktiostani. “ Mutta olin varma, että kuulin hänen äänensä! Hän auttoi minua pelastamaan sinut!”, Inuyasha jatkoi.

“ Inuyasha! Olen nälkäinen, kylmissäni,likainen, ihan retuutettu ja melkein kuolin, joten en jaksa kuunella kun selität Kagomesta! Minua ei nyt kiinnosta sinun Kagomesi!”, minä huusin ja katsoin häntä tuimasti. “ Häh?! Mitä sinulla on Kagomea vastaan?!”, Inuyasha tuohtui.

“ Se vain…Että olen sinulle vain Kagome! Siksi olet huolissasi! Sallana olen ihan yhdentekevä!”

Inuyasha hätkähti ja katsoi minua. Sitten minua alkoi heikottaa ja jalkani pettivät alta. Lyyhistyin maahan. “ Salla!”Inuyasha otti minut kiinni syliinsä.” “Johtuu kai kaikesta tästä hulinasta”, sanoin hiljaa. Inuyasha istui alas ja piteli minua. “ Oletko varma, että olet muuten kunnossa”, hän kysyi. Suljin silmäni ja hymyilin. “ Kyllä. Nyt tässä tuntuu turvalliselta”

Inuyasha meni hieman hämilleen. Sitten hän katsoi Sallan kasvoja. Tyttö oli kieltämättä kaunis. Ihan Kagomen näköinen…mutta silti jotenkin erilainen. “ Salla…et sinä ole minulle Kagome. Sinä olet sinä. Olet erilainen”, hän sanoi hiljaa. Avasin silmäni ja katsoin häntä silmiin. “ Olenko?”

Inuyasha hymyili. Se oli ensimmäinen kerta kun hän hymyili minulle. Tunsin sinä hetkenä olevani vähän lähempänä Inuyashaa. “ Olin oikeasti todella huolissani sinusta…pelkäsin”, hän sanoi. “ Pelkäsit mitä?”, sanoin sydän pamppaillen. “ Että sinulle sattuisi jotain”, hän jatkoi. Minä punastuin hieman. Se oli hämmentävää. Niinkö paljon hän minusta välitti? “ Inuyasha, kyllä minäkin pelkäsin…” Inuyasha katsoi Sallaa tiiviimmin. “ Pelkäsin etten…Enää näkisi sinua”, sanoin hiljaa. “ Olin niin yksin. Se oli kamalaa. Inhoan sitä…Olla yksin”, sanoin ja minua alkoi itkettää. “ Anteeksi, olen tällainen itkupilli”, sanoin nolona ja käännähdin pois päin. Inuyasha käänsi sormellaan leukaani ja napautti nenääni. “ Eh?”

“ Tuo on vain söpöä”, hän sanoi. Minä punastuin. “ Ja tiedätkös mitä?”, hän jatkoi. “ Et sinä ole yksin. Muista se” Minä hymyilin ja nyökkäsin.

“ Tule. Kannan sinut”, Inuyasha sanoi ja nousi ylös. Pyyhin kyyneleeni ja kiipesin hänen selkäänsä. Sango, Miroku ja Shippoo palasivat juuri sopivasti. “ Lähdetään samantien Kaeden luo, ennen kuin uusi sade alkaa!”, Sango huudahti Kiraran selästä.

     Lähdimme kohti Kaeden taloa. Inuyasha kantoi minua koko matkan. Olin onnellinen,sillä tunsin etten olisi enää yksin. En niin kauan kuin minulla on Inuyasha.

3. luvun loppu


 - Ichigo95 | Kommentoi


 

Inuyasha world
©2017 Inuyasha fanisivut - suntuubi.com