Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

RSS

 08.08.2012 19:19 | Ichigo95

 

Luku 2.

 

Haistoin ruoan tuoksun ja tunsin makaavani pehmeällä alustalla. Tunsin myös jotenkin Inuyashan läsnäolon. En kuitenkaan jaksanut avata silmiäni. Sitten kuulin puhetta vierestäni. Se oli selvästi naisen ääni. " Ellei hän pian herää, kutsun Kaeden. Hän menetti paljon verta"naisen ääni sanoi huolestuneena.

" Pyörtyminen johtuu varmasti siitä, että hän käytti niin paljon voimia yhtäkkiä", Inuyasha sanoi.

" Mutta...miten? Sinähän sanoit ettei hän ole Kagome", nainen jatkoi.

" Tiedetään. En kyllä itsekkään tajua miksi hän näyttää ihan Kagomelta", Inuyasha sanoi hiljaa. Sitten kuulin lapsen äänen sanovan: " Minusta on ihan hyvä, että hän tuli tänne. On taas joku joka voi kuulemma rankaista sinua sanomalla istu"

Äänistä päätellen Inuyasha hermostui. Kuului muksahdus ja lapsi alkoi parkua. " Siitäs sait!", kuulin Inuyashan sanovan. " Ääää! Inuyahsa löi minua! Olet todellakin ilkeä", lapsi parkui.

Nousin salamana ylös ja vedin Inuyashaa korvasta. Hän säikähti niin, että lensi selälleen. " Oletko ihan idiootti?! Ei lapsia saa lyödä!", huusin hänelle. Inuyasha tuijotti minua säikähtäneenä lattialta.

Nainen ja lapsi tuijottivat meitä hölmistyneenä. " Tuo tyttö osaa todellakin käsitellä Inuyashaa", nainen kuiskutti lapselle ja he naurahtivat.

Samassa huoneeseen tuli kaksi pikkulasta iloisesti huutaen ja mustatukkainen komea mies. Hän näytti olevan jonkinlainen pappi. " Se tyttö heräsi!", toinen tyttölapsista huusi ja toinen hihkui perässä.

" Mitäs täällä tapahtuu?" , mies kysäisi ihmeissään nähdessään Inuyashan rähmällään ja minun pitelevän hänen korvaansa.  Inuyasha hypähti ylös kiukkuisen näköisenä ja lähti ovelle.

" Etkö yhtään häpeä! Karvakorva!", sanoin.

Tuon "karvakorvan" kuulessaan Inuyasha värähti ja hän käännähti minuun päin. " Älä kutsu minua tuoksi!", hän huudahti ja häipyi. 

" Hmph, niin hänen tapaistaan", sanoin.

" No, hän nyt on aina tuollainen", nainen sanoi. Hän ojensi minulle keittokulhoa. Istuuduin ja otin sen vastaan. " Arigato!"

" Olen Sango", nainen sanoi ja otti kehdosta parkuvan vauvan. " " Onpa hän suloinen",sanoin.

" Tämä pienokainen on nuorimmaisin Shiro", Sango sanoi ja tuuditteli lastaan. " Me olemme Shina ja Nori!", tyttö kaksoset hymyilivät ja tuijottivat minua suurilla silmillään.

" Olet siis naimisissa?" kysyin. Sango nyökkäsi.

" Minä olen Salla Kurosawa", jatkoin ja hymyilin kaksosille.

" Onpa erikoinen etunimi", Sango sanoi.

" Eh, olen puoliski suomalainen ja puoliksi japanilainen"

Sango katsoi minua kysyvästi. " Siis Suomi on...Tai antaa olla", sanoin nopeasti.

Sitten se mustatukkainen mies tarttui käsiini ja polvistui eteeni. " Minusta nimesi on varsin kaunis.  Kuules, synnytätkö minulle lapsen?", mies kysyi hymyillen kuin mitään ei olisi tapahtunut.

" Häh?!", minä sanoin järkyttyneenä. Samassa Sango huitaisi miestä päähän jollakin jättibumerangin näköisellä aseella. Mies hieroi päätään ja istuutui. " Heh heh! Se oli vain pila. Olen siis Miroku, Sangon aviomies"

" Aha haa!", sanoin leikisti hyvin iloisesti. " Etteikö sinulla ole jo kolme lasta", ajattelin. " Hei! Älkää unohtako minua! Olen Shippoo kettuyookai", pieni lapsi, jolla oli häntä huudahti. " Ai niin! Ei kai sattunut pahasti?", sanoin ja nostin hänet syliini ja katsoin tämän päätä.

" Ei häntä varmaankaan sattunut enempää kuin yleensä. Luulisi Shippoolla olevan teräskallo", Miroku sanoi ja hörppäsi omaa keittoansa. Minä hätkähdin. " Inuyasha on kyllä yksi idiootti!", ajattelin. " Hän lyö minua aina!", Shippoo sanoi ja katsoi minua kyynelisin silmin. 

" Shippoo etkös sinä nyt vähän esitä...?", Sango sanoi.

" Inuyasha saa kuulla kunniansa, kun tulee takaisin! Lyödä nyt lasta!", sanoin tuimana. " Ai niin! Kiitos kun hoiditte minua", sanoin ja kumarsin(muistin japanilaisten kiittävän niin). " Ei mitään. Itse asiassa nukuit neljä päivää siitä asti, kun Inuyasha kantoi sinut tänne", Sango sanoi. " Neljä...", ajattelin.

" Niin ja Inuyasha istui vieressäsi joka yö", Miroku täydensi. Hämmennyin. Inuyasha oli ollut koko ajan luonani. Hän pelasti minut...

Nousin ja lähdin ovelle. " Salla?", Sango kysyu. " Käyn etsimässä Inuyashan", sanoin ja menin ulos. " Leppyipä hän nopeasti", Miroku sanoi.

     

      Tunsin olevani kiitollisuuden velkaa. Neljä päivää...Sitten muistin sen hetken kun olin tavannut Inuyashan...Ja kuinka kaaduin hänen päälensä. Se tuntui nololta. Minä vain olin yhtäkkiä kaatunut hänen päälensä. Sitten huomasin Inuyashan istuvan läheisien puun oksalla.

" Inuyasha", sanoin. Hän vain hymähti ikään kuin ei olisi kuullutkaan. " Istu!", huudahdin ja hän mätkähti maahan eteeni.

" Mitä nyt taas?!", hän huusi kiihtyneenä.

" Minulla on asiaa sinulle!", sanoin tiukasti.

Inuyasha nousi ylös ja katsoi minua pidellen käsiään puuskassa. " Kiitos kun kannoit minut tänne ja että pelastit minut", sanoin ja hymyilin. Inuyashan korvat heilahtivat. " Tuonko sinä tulit minulle kertomaan? Luulin, että tulit pyytämään anteeksi", hän sanoi nyrpeänä. " Sitä paitsi sinun raahaamisesi tänne ei ollut mitään herkkua sillä painat jonkun verran", hän lisäsi. Minun hymyni  hyytyi. Katsoin häntä tuimasti. Inuyasha huomasi mulkoiluni. " Mitä?! Etkö tajua, että olet vain riesa. Juokset päin vaaraa ja melkein tapat itsesi. Oletko ihan tyhmä?, Inuyasha valitti kovaan ääneen.

" Inuyasha...", sanoin iloisesti hymyillen. Sitten otin kiinni hänen korvastaan ja huusin siihen täysiä " ISTU!"  Hän plätsähti maahan. 

" Vai että minun pitäisi vielä pyytää anteeksi! Ja ilman minua riesaa et olisi selvinnyt yookaista! Sinun tässä pitäisi olla pahoillasi kun käyttäydyt noin tökerösti!", huusin hänelle.

" Täh?! Itsekkin vedät minua korvista!", hän karjui ja hypähti pystyyn. " Sitä paitsi olet paljon rumempi kuin Kagome. Et kovin kummoinen", hän lisäsi. Se oli viimeinen pisara. Katsoin häntä niin murhaavasti kuin pystyin. Inuyahsa hätkähti siitä kuinka vihainen voin olla. 

Käänyin selkä häneen päin. " Salla?", Inuyasha sanoi varovasti.

" Istu, istu, istu, istu, istu, istu, istu!", huusin raivoissani ja hän painui yhä alemmas jo siinä olevaan kuoppaan. Olin todella raivoissani ja Inuyasha oli viho viimeinen henkilö jonka halusin nähdä.

Inuyasha nousi kuopasta hoippuen ja pidellen päätään. " Sinunhan takia minä tänne tulin!", karjuin päin hänen kasvojaan kostunein silmin. Lähdin nopeasti metsään ja jätin Inuyashan katsomaan hölmistyneenä perääni.

" Hehän tulevat hyvin juttuun", Miroku sanoi seisoessaan Sangon kanssa talon ovella.

 

 

Inuyasha nousi ja katsoi kaukaisuuteen. " Tuliko hän todellakin minun vuokseni?", Inuyasha ajatteli. Tuuli puhalsi takaa ja hänen hiuksensa hulmusivat tuulessa. " Jotenkin...Hän on silti erilainen kuin Kagome"

 

Juoksin pitkän matkaa ja pysähdyin sitten huohottaen metsän keskelle. " Inuyasha olet täysi ääliö!", huusin raivoissani. En tiedä miksi mutta raivosin ja itkin samaan aikaan.

Potkaisin kiveä ja se lensi pusikkoon. Sitten pusikosta kuului vinkaisu ja sammakon näköinen otus tuli esiin pensaasta pidellen päätään. Kivi oli ilmeisesti osunut siihen. Otus katsahti minuun. " Haa! Sesshomaru-herra, meitä salakuunnellaan!", se sanoi ja hyppi edestakaisin. 

" Minä näytän kuinka käy kun yrittää vakoilla herraani!", se huudahti ja kopautti kantamaansa sauvaa, jonka päästä syöksyi tulenlieska. Kiljaisin ja väistin otuksen hyökkäyksen kaatuen istuaalleni.

Eteeni ilmestyi vaaleahiuksinen komea miesyookai. Hänen ilmeensä oli hillitty ja katse rauhallinen. Mies pamautti sammakkoa päähän ja tämä horjahti taaksepäin. " Mu-mutta herrani", se piipitti epätoivoisena ja loukkaantuneena kun sitä oli lyöty.

    Mies katsoi minua tarkastelevasti ikään kuin minussa olisi jotain outoa. Sitten hän kääntyi ja lähti kävelemään poispäin.

Nousin hitaasti ylös katsoen edelleen hänen suuntaansa.

" Tuota, kiitos!", sanoin hänen peräänsä. Mies seisahtui hetkeksi ja jatkoi sitten matkaansa. Sammakko loi vielä syrjäsilmäisen katseen minuun ja meni sitten herransa perään.

" Olipa hän outo. Ei puhunut mitään", ajattelin ääneen.

" Se oli Sesshomaru, Inuyashan isoveli", kuului takaani.

Käänyin ja näin vanhemman rouvan papittaren asussa. Hänen vieressään seisoi mustatukkainen pieni tyttö, jolla oli käsissään kori täynnä kasveja.

" Ooh! Hän on herännyt Kaede!", Tyttö sanoi.

" Niinpä näkyy", Rouva totesi.

Minusta tuntui että he tunsivat minut jo ennestään. Ehkä he olivat Inuyashan tuttuja tai jotain.

" Mitä ihmettä sinä täällä teet nuori neiti?", rouva ihmetteli.

" Olen vain kävelyllä", valehtelin.

" Tulehan mukaamme. Illalla on vaarallista olla ulkona yksin", rouva sanoi.

" Niin ja olen Kaede", hän lisäsi ja kääntyi sitten kävelemään eteenpäin.

Kuljin heidän perässään. Pieni tyttö tuli viereeni ja katsoi minua. " Minä olen Rin ja opettelen rohtoja Kaede-mummun luona", tyttö sanoi ja näytti syllissään olevaa täyttä kasvikoria.

Hymyillin tytölle. Tyttö katsoi minua sitten kummissaan.                     " Oletko itkenyt?"

" Eh?", sanoin ja pyyhin silmäkulmani paidan hihoilla.

" En minä olen vain...vähän väsynyt siinä kaikki", selitin Rinille nopeasti.

" No hyvä. Luulin, että sinulla on huolia", Rin sanoi  hymyillen.

" Puuh! Huolia...juupa juu", ajattelin. Sitten sen koirankyvatuksen naama tuli mieleeni ja minua alkoi ärsyttää. Enkö minä saanut sen idiootin naamataulua pois mielestäni edes yhdeksi illaksi?!

" Häivy mielestäni senkin ääliö!", huudahdin ja huidoin ilmaa.

Kaede ja Rin katsoivat viuhtomistani ihmetellen.

" Mikäs hänellä nyt on?", Kaede päivitteli.

" Hän kertoi olevansa väsynyt. Siitä tuo varmaankin johtuu" Rin kuiskutti Kaedelle.

 

    Saavuimme pienen talon pihaan. Pihalla oli kaunis japanilainen puutarha ja kaivo. Talo oli tyypillinen japanilainen talo ja sen ovelle johti kivireunusteinen hiekkapolku puutarhan läpi. Talon takana näkyi muita samanlaisia taloja. Otaksuin, että olimme jonkun kylän laitamilla. 

Katsoin horisonttiin ja näin laskevan punaisen iltaauringon.

" Tulehan nyt sieltä äläkä unelmoi", Kaede patisti ovelta.

Astuin sisään ja riisuin kengät. Talo oli sisustettu kauniisti. Katselin hetken ovensuulta sisätiloja.

" Tule vain sisään", Kaede naurahti. Rin juoksi toiseen huoneeseen ja sillä aikaa minä seurasin Kaedea olohuoneeseen teepöydän ääreen.

" Istu ole hyvä. Olet varmasti janoinen", Kaede saoi.

Istuuduin polvilleni teepöydän ääreen ja katselin ympärilleni.

    Rin asteli huoneeseen teetarjottimen kanssa. Kaede ja Rin istuivat seuraani teepöydän ääreen.

Hörppäsin teetä. Ulkoa kuului laulukaskaiden siritystä joka täytti sen hiljaisuuden.

    Kaede katsoi minua hetkisen ja poistui sitten hetkeksi. Pian hän saapui sylissään  Yukata( kesällä käytettävä kevyempi kimono)

" Pue tämä yllesi niin sinulla ei ole kuuma", Kaede kehotti.

" Tuo sopii Salla-neidille varmasti!", Rin huudahti. 

Katsoin kuviollista kaunista kimonokangasta. " Tuota, en tiedä osaanko pukea sitä. En ole koskaan käyttänyt tuollaista", sanoin.

" Minä autan!", Rin vastasi ja vei minut pukemaan toiseen huoneeseen.

Vihdoin päääsin takaisin teepöydän ääreen Yukata päälläni.

Rin juoksi luokseni. " Minun yukatani on Sesshomaru herralta", Rin sanoi ja pyörähti kimonossaan.

" Olet oikein sievä siinä", sanoin ja hymyilin Rinille.

Rin sädehti. " Kuulitko mummu! Salla sanoi minua sieväksi!", Rin iloitsi.

" Istuhan nyt alas tyttö hyvä", Kaede komensi. Rin istuutui ja maistoi omaa teetään.

" Puhuitkos sinä Sesshomarun kanssa vai miksi hän oli luonasi?", Kaede kysyi.

" En! Siis hän auttoi minua kun se sammakon näköinen otus melkein käristi minut", selitin.

" Vai niin. Hän ei usein ole kovin avokätinen"

" Sesshomaru herra kävi katsomassa minua tänään. Siksi varmaankin törmäsit häneen", Rin sanoi.

" Tuota, miten te tiedätte kuka olen?", kysyin.

" Me kävimme luonasi toisena päivänä kun nukuit. Kuulimme Sangolta että olit nukkunut jo toista päivää, joten toimme rohtoja. Sitten Inuyasha keroi mistä olit tullut", Kaede selitti.

Nyrpistin nenääni kuullessani sen tyypin nimen. Hän varmaankin vain istuskeli typerässä puussaan ja oli unohtanut koko riitamme!

" Salla, haluaisin tietää miten pääsit tänne? Tulitko kaivon kautta?", Kaede sanoi ja katsoi minua. Rinkin tuijotti minua uteliaana.

" Olen käynyt täällä aikaisemminkin. Kaksi vuotta sitten", sanoin.

Kaede hämmästyi. " Siitä en tiennytkään"

Kerroin koko tarinan siitä asti kun seurasin Inuyashaa helsingin keskustassa ja löysin talon seinän joka on yhteydessä   

sisällissotien aikakaudella olevaan kaivoon. 

"Silloin ensitapaamisemme jälkeen, vaatteisiini oli jäänyt yksi Inuyashan hius ja säilöin sen. Sitten unohdin kaiken. Arkielämä painoi päälle ja sadunhohtoiset asiat jäivät kuten se että olin tavannut Inuyashan. Sitten löysin odottamatta inuyashan hiussuortuvan ja kaikki muistui mieleeni!"

" Hmm. Ja pääsit takaisin tänne Inuyasha hiussuortuvan ansiosta, koska sen avulla olit yhteydessä aikaamme.", Kaede täsmensi.

Nyökkäsin.  " Kerroitko tätä Inuyashalle?", Kaede uteli. Katsoin lattiaan. Minua ärsytti kun piti puhua siitä typeryksestä. Minua ärsytti vaan niin vietävästi! Kurtistin kulmiani ja puristin käsiäni nyrkkiin.

" Hph!", sanoin.

Kaede huokaisi ja näytti ymmärtävän. " Olet tainnut riidellä Inuyashan kanssa vai mitä?"

Nyökkäsin vaisusti. Kaede huokaisi ja hörppäsi teetä.

Sitten mieleen juolahti eräs asia jonka halusin kovasti tietää.

" Mutta...Missä Kagome on?", kysyin ja Kaeden ilmeestä päätellen minun ei olisi pitänyt kysyä sitä. Rinkin meni vakavaksi ja painoi päänsä alas.

Kaede katsoi minua surullinen ilme kasvoillaan. 

" Kagome...on kuollut", Kaede sanoi hiljaa. Rin niiskautti. pari kertaa. 

Nuo sanat kuullessani järkytyin. Se oli jotenkin pysäyttävää. Kagome poissako? Miten se oli mahdollista? Eikä Inuyasha ollut kertonut mitään.

    Kaede tiesi, että halusin tietää lisää asiasta. " Kysy Inuyashalta. Hän osaa kertoa paremmin"

Syntyi hiljaisuus joka tuntui inhottavalta.

Vihani Inuyashaa kohtaan laantui hieman. Kauankohan siitä oli kun Kagome kuoli? Entä jos se oli tapahtunut aivan äskettäin ja Inuyashalle se olisi varmasti vaikeaa...Ja minä kun olin vain huutanut hänelle.

Sitten puistelin päätäni. Hetkinen? Vaikka Inuyasha surisi Kagomea ei hänellä silti ole oikeutta sanoa ilkeitä asioita minusta ja olla minulle ilkeä! Pah! En anna näin helposti anteeksi.

    Kaede nousi äkkiä pöydästä. " Rin, hakisitko kaivolta vettä" , Kaede pyysi ja meni toiseen huoneeseen.

Rin otti Sangon ovenpielestä ja juoksi paljain jaloin ulos.

Jäin ovelle katsomaan tytön touhuja. Katselin kun Rin nosti täyttä sankoa kaivosta. 

Sitten huomasin Rinin takana jonkun hahmon. Siristin silmiäni nähdäkseni paremmin kuka se oli. Minulle tuli paha aavistus...

Näin hahmon kohottavan kätensä ja kädessä oli jotain mikä kiilsi.

Pelästyin suunniltani ja juoksin Rinin luo. Vedin Rinin äkkiä pois kaivon luota. Vesisanko lennähti ilmaan Rinin otteesta. Kaaduin selälleni ja Rin kaatui päälleni.

Jokin sivalsi ilmaa ja Sanko hajosi palasiksi. Rin henkäisi ja puristi minua lujasti.

Hahmoon osui täysikuun valo...

 

 

Tällä välin Inuyasha istui Mirokun kanssa heidän olohuoneessaan. Shina ja Nori leikkivät Shippoon kanssa. Miroku katsahti Inuyashaan päin.

" Etkö aio mennä hänen peräänsä?"

Inuyasha tuhahti. Sitten Sango juoksi olohuoneeseen.

" Ei kai Salla mennyt metsään?", Sango huudahti huolestuneen näköisenä.

Molemmat katsoivat Sangoa ihmeissään.

" Nyt on täysikuu!", Sango huudahti pelon väre siitä mitä Sallalle voisi käydä.

" Täysikuu?!" Ja se hölmö meni metsään!", Inuyasha huudahti.

" Sinun syytäsihän se oli", Shippoo tiuskaisi.

" Eihän!"

" Olipas!", kaikki sanoivat yhteen ääneen, jopa Shina ja Nori.

" Eh?! No älkää tekin nyt aloittako!", Inuyasha sanoi turhautuneena.

Miroku nousi ylös. " Etsitään hänet!", hän sanoi ja otti sauvansa.

" Ei minä menen! Sinä jäät suojaamaan vaimoasi ja lapsia", Inuyasha sanoi.

" Hyvä on", Miroku myöntyi. Inuyasha loi muihin vielä katseen ja lähti sitten ulos.

Oli pimeää, mutta täysikuu valaisi edes vähän. Inuyasha juoksi metsään. Tuuli puhalsi vastaan ja heitteli puita sinne täänne.

Inuyasha nuuhkaisi ilmaa ja Sallan tuoksu tuntui etäällä.

Inuyasha toivoi ettei mitään olisi tapahtunut ja tyttö olisi turvassa...

Sitten metsän halki kajahti raastava kiljaisu. Inuyasha hätkähti ja seisahtui paikoilleen. Huuto kaikui vielä muutaman kerran ja Inuyasha kiristi hampaitaan. " Tuo oli Sallan ääni", hän ajatteli.

Inuyasha halusi kuristaa sen tyypin joka olisi tehnyt Sallalle jotain. Hän hypähti ilmaan ja lähti seuraamaan Sallan hajua.

" En anna sinunkin kuolla!"

 

 

Tuuli puhalsi kovaa tuoden taivaalle muutamia tummia pilviä. Se havisutti tummmaa puhuvien puiden lehtiä. Tuuli puhalsi lävitseni  tuoden lisää vilunväristyksiä.

Tuijotin peloissaan hahmoa, jota Kuu valaisi. Rin puristi minua tiukemmin. Hengitin raskaasti ja olin täysin jähmettynyt paikoilleen.

Hahmo muistutti ruumiinrakenteeltaan ihmistä, mutta sillä oli pidemmät jalat ja sen iho oli liidunvalkea. Olennon silmät hehkuivat verenpunasita sävyä  ja kylmyyttä. Sillä oli selässä myös lepakkomaiset siivet, jotka olivat supussa. Olennolla oli kalpeat kasvot, suipot korvat ja laihat sormet, jotka pitelivät vaarallisen terävää miekka.

Toisessa kädessä se roikotti hiuksista kahta veristä päätä…

Ne nähdessään Rin kiljaisi ja painautui minua vasten. Olento oli  selvästi jonkinlainen yookai. Yritin  pysyä rauhallisena. Tuo olento oli puistattava ja mistä sen tiesi kauanko kuluisi kun se  olisi kurkussa kiinni.

Nousin hitaasti ylös tuijottaen samalla yookaita pitäen sitä silmällä. Nostin pelosta tärisevän Rinin reppuselkääni ja aloin perääntyä hitaasti. Yookai tarkkaili jokaista liikettäni.

Sitten ampaisin  juoksuun. Eikä se jäänyt yookailta huomaamatta.

Huomasin juostessani  Kaeden jousen ja nuolikotelon talon nurkalla.

Juoksin nappaamaan sen ja pingoin sitten metsää kohti.

Yookai seurasi juoksemalla, joka näytti täysin vaivattomalta sille, olihan sillä pitkät jalat.

Metsä vilisi ohitse ja tuuli vasten kasvoja. Juoksin huohottaen ja revin jokaikisen voimanrippeen jaloistani. Juoksin taas henkeni , itse asiassa kahden elämän edestä. Rintaani puristi ja jalkoja särki niin vietävästi. Mutta pakottauduin jatkamaan! Rinin oli selvittävä. Hän ei saisi kuolla sen takia etten jaksanut juosta!

Vähitellen jalkoja alkoi heikotta niin että melkeni  kaaduin. Huomasin kauhukseni, että ihan sivullani juoksi toinen samanlainen yookai teräase heiluen. Ja minulla oli vain yksi nuoli mukana, joka pahensi tilannetta entisestään.

     Viereeni tullut yookai heilautti asettaan varmaankin tavoitteena osua sillä minun kaulaani. Kun yritin väistää tuota miekaniskua takanani juossut yookai(jonka olin täysin unohtanut) heitti minun ja Rinin päälle happoa. Kuulin Rinin yskivän pahaenteisesti.

“ Salla, minulla on outo olo”, Rin sanoi hiljaa ja meni äkkiä veltoksi.

Kauhu valtasi koko kehoni. Rin voisi kuolla!

    Pysähdyin ja laskin Rinin maahan. Hän ei herännyt ravistelusta huolimatta. Vilkaisin taakseni ja näin yookaiden tulevan. Yookait hyökkäsivät. Tajusin, että joko me molemmat kuolisimme tai vain minä.

     Otin nuolikotelosta ainoan nuolen ja katsoin sitä. Viritin jousen ja ammuin nuolen Rinin jalkojen juureen, jolloin Rinin ympärille muodostui suojakenttä. Käännyin ja näin ne kuolemaa uhkuvat punaiset silmät…

Äkkiä jokin ilmestyi eteeni ja kun katsoin kunnolla edessäni seisoi Sesshomaru hopeiset hiukset tullessa hulmuten iskien yookaille takaisin. Olin samalla hämmentynyt ja lumoutunut. En ollutkaan kuollut…ja Sesshomaru…

Sitten tunsin kuinka jokin otti vyötäröltäni otteen. Vilkaisin taakseni ja näin taas sen kamottavan naaman. Yookai oli varmaankin hyökännyt takaani salavihkaa!

    Yookai levitti rumat lepakkomaiset siipensä lentääkseen pois paikalta. Yookai kohosi puiden latvojen korkeuteen. Tuuli riepotteli otusta, mutta se osasi pitää tasapainon.

Kiljuin viimeistä päivää ja sen kynnet työntyivät kylkiini. Tiesin, että seuraavaksi se leikkaisi pääni irti. Se tuijotti minua verenpunaisilla silmillään ja ojensi suurta veitseä, joka oli jo veren tahrima. Kyyneleet tihkuivat silmistäni. Olin varma, että se oli siinä. Minun elämäni.

Kuulin sivaltavan äänen ja avasin vielä silmäni. Näin Sesshomarun, joka oli vetänyt yookailta pään poikki. Hetken leijuimme siinä katsellen toisiamme… Sitten pyörryin.

 

Heräsin sammakon vikisevään ääneen. “ Jo on! Taas tuo sama tyttö on ongelmananne herra”

Nousin istumaan ja tuo otus pompahti säikähtäen ilmaan ja vilisti herransa taakse.

Huomasin Sesshomarun seisovan siinä vieressäni. Hän katsoi minua, mutta nyt paljon lämpimämmin kuin aikaisemmin.

   Rin tuli viereiseltä joelta kantaen vettä. “ Sinun pitää pestä haavasi”, Rin sanoi.

Huomatessani Rinin huokaisin helpotuksesta ja halasin tyttöä.

“ Onneksi olet kunnossa! Pelkäsin niin puolestasi!”, huudahdin ja rutistin Riniä, joka hymyili. “ Se on sinun ansiotasi Salla. Suojakilpi piti hapon ja yookait loitolla. Pelastit minut  ja olit tosi rohkea Salla. Eikö niin Sesshomaru-herra”, Rin sanoi ja katsoi Sesshomarua.

“ Jaken. Vie Rin takaisin Kaeden luo”, Sesshomaru sanoi.

“ Mutta Herrani! Entä te sitten?”, Jaken piipitti. Sesshomaru mulkaisi sitä. Jaken hätkähti ja lähti viemään Riniä.

“ Sesshomarun käskyjä pitää noudattaa Jaken. Miksi aina väität vastaan?”, Rin sanoi ja pudisti päätään.

“ Mrh, hiljaa typerä lapsi!”, Jaken ärähti.

 

Minä ja Sesshomaru jäimme kahden. Kuu paistoi edelleen ja sai Sesshomarun hiukset hohtamaan hopeista sävyään.

Hän katsahti minuun sama tyyneys kasvoillaan. “ Kiitos kun pelastit Rinin. Hän merkitsee minulle paljon” Sesshomaru sanoi.

Se oli ensimmäinen kerta, kun hän edes puhui minulle. Ja en ollut odottanut häneltä tuollaista…

“ Näytät Kagomelta, mutta tuoksusi on erilainen"

 

( Päivitetty: 06.04.2012 23:05 )


 - Ichigo95 | Kommentit (5) | Kommentoi    | Muokkaa 

 

 

 



  jatkoa...
08.04.2011 20:20 | Ichigo95

 

 

 

 

 

“ Niin, en ole Kagome. Vaikka muistutankin paljon häntä. Olen Salla. Salla Kurosawa. Tulin kaivon kautta”, selitin.

“ Hm, vai niin”, Sesshomaru tokaisi.

“ Hassua…”, sanoin äkisti pieni hymy naamallani.

“ Ensin Kagome tulee tänne ja hän muistutti ihan Kikyota. Sitten Kikyo kuoli ja sitten Kagome. Ja nyt minä tulen tänne ja muistutan aivan Kagomea…”

Sesshomaru katsoi edelleen minua. En tiennyt kuunteliko hän, mutta halusin silti sanoa sen.

“Parasta, että peset haavasi”, hän sanoi sitten ja jäi seisomaan sivummalle. Nyökkäsin vaikkei hän varmaan sitä edes nähnyt.

     Istuuduin joen varteen Rinin tuoman vesisangon kanssa. Huomasin että kyljessäni olevat haavat oli sidottu vaalealla kankaalla jotta verenvuoto tyrehtyisi. Katsahdin Sesshomaruun päin ja huomasin hänen repaleisen hihansuun. Miksi hän jäi vielä tänne? Eikö hän mennyt Rinin perään…Vai jäikö hän suojelemaan minua varmistaakseen ettei minulle tapahdu mitään?

Hän huomasi tuijotukseni ja katsoi sitten minuun. Moni olisi tuon terävän ja läpitunkevan katseen nähdessään kääntänyt päänsä pois, mutta minä en. Minua hänen katseensa ei häirinnyt…

     Irrotin siteen ja aloin puhdistaa haavojani. Katselin peilikuvaani joesta. Näytin surkealta ja retuutetulta. Hiukset olivat sekaisin ja silmät väsyneet. Yukatanikin oli ihan veressä ja riekaleinen. Kylmä tuulenvire kulki lävitseni ja minua paleli. Inhotti, kun kyljessä tuntui pistoa ja kipua.

Inuyashan kanssa riiteleminenkin painoi mieltä. Ja kaikki se… Olin melkein kuollut ja Rinkin olisi voinut kuolla. Tunsin olevani Shokissa. Kaikki tuntui menevän huonosti. Kotona ei ollut mitään minkä takia haluaisin takaisin…ja täällä olin alituisessa kuoleman vaarassa! Minua alkoi itkettää vaikken itsekkään tiennyt mille itkin.

Samassa Inuyasha ilmestyi joen vastarannalle. Minut huomatessaan hän hyppeli kiviä pitkin toiselle puolelle minun eteeni. “ Salla!”, hän sanoi mutta vaikeni sitten. Hän ei ilmeisesti ollut unohtanut riitaamme.

Katsoin häntä kyynelisillä silmilläni. Inuyasha hätääntyi nähdessään kasvoni.

“ Salla? Miksi itket?” hän huudahti ja kyykistyi eteeni katsoen minua.

En tiennyt mitä vastata enkä tiennyt oliko hän minulle vihainen vielä vai ei. “ Siis kun…minä”, änkytin ja pyyhin silmäkulmiani.

Inuyasha huomasi haavani. Hän meni vakavaksi ja näytti vihaiselta.

“ Kuka tuon teki?”, hän tiukkasi. Sitten Sesshomaru tuli esiin, koska oli ilmeisesti kuullut veljensä tulevan. Inuyasha huomasi hänet ja katsoi tätä vihaisesti. Molemmat katsoivat toisiaan jäätävin silmin. Ikään kuin heidän välillään olisi kytenyt jokin sähköinen voima.

     Inuyasha siirsi kätensä tessaigalle. “ Sinäkö tämän teit? Haavoitit Sallaa?!”, Inuyasha karjaisi. Sesshomaru seisoi tyynesti.

“ Taasko tulit haastamaan riitaa”, Sesshomaru tuhahti ja veti oman miekkansa Bakusaigan. Inuyasha veti omansa.

Nousin hätääntyneenä pysyyn. “ Ei Inuyasha! Hän ei ole tehnyt mitään!”, huusin. Inuyasha ei tietenkään kuunnellut vaan hyökkäsi raivoissaan. “ Tuulen haava!”

Sesshomaru väisti ja löi miekallaan Inuyashan iskun takaisin niin, että Inuyasha lensi selälleen viereeni. “ Inuyasha!”, huudahdin.

“ Hph! Luuletko tuon hyökkäyksen enää tepsivän minuun?”, Sesshomaru sanoi.

Inuyasha tuhahti ja hyökkäsi uudestaan nyt Kongosoohalla. Isoveli torjui iskun. He vaihtoivat iskuja tiuhaan tahtiin. Pian Inuyasha vasemmasta kädestä vuoti verta ja Sesshomarun kyljessä oli verisiä haavoja.

Päätin, että nyt sai riittää.

“ Nyt kuolet!”, Inuyasha karjui ja hyökkäsi.

Huusin istu ja hän mätkähti mahalleen. Kävelin hänen ohitseen Sesshomarun luo. “ Saatte luvan lopettaa! Tässä ei ole mitään järkeä. Lopettaisit edes sinä Sesshomaru”

Inuyasha nousi kontalleen hitaasti. “ Ei hän sinua kuuntele”, Inuyasha sanoi.

Sesshomaru katsoi minua ja laski sitten miekkansa tuppeen. Hän kääntyi lähteäkseen.

Inuyasha oli tyrmistynyt. Sesshomaru oli totellut Sallaa. Se jos mikä oli outoa. Sesshomaru ei yleensä huolinut neuvoja.

    Sesshomaru katsahti minuun vielä kerran. “ Pidä huolta Rinistä!”, huudahdin. Hän nyökkäsi ja häipyi. “ Sinuttelevatko nuo jo?!”, Inuyasha ajatteli hämmentyneenä.

Inuyasha nousi ärtyneenä. “ Hph! Mitä tuokin taas oli?”

Katsoin Inuyashaa ja tämä oli selvästi pahalla tuulella.

“ Ihan älytöntä! Miksi ylipäätään tulit tänne metsään? Täällähän on solkenaan demoneja ja muita!”, hän räyhäsi minulle.

“ Sitä paitsi Sesshomarun kanssa ei ole turvallista. Hän ei välitä kenestäkään”, hän lisäsi.

“ Hän pelasti minut yookain kynsistä”, sanoin tyynesti. Inuyashan suhtautumisen asiaan pystyi lukemaan helposti hänen ilmeestään. Hänen korvansa värähtivät ja silmät laajenivat. “ Pelasti?!”

“ Hän on varsin  komea mies! Oikein sankari ainesta”, sanoin haaveilevasti. Inuyasha näytti siltä kuin häntä olisi juuri isketty nuijalla päähän.  “ Vai että komea?!!”

Hämmennyin sillä tulin ajatelleeksi, että oliko Inuyasha mustasukkainen. Häiritsikö häntä niin paljon se, että olin ollut Sesshomarun kanssa.

“ Kuule, ärsyttääkö sinua se, että hän pelasti minut?”, kysyin suoraan.

“ No ei todellakaan!”, Inuyasha tuhahti ja kääntyi pois päin. “ Eli ärsyttää”, ajattelin. Tuo tyyppi oli sitten niin ennakoitavissa!

Huokaisin ja menin nojaamaan viereiseen puuhun. Katselin joelle päin ja tuuli puhalsi edelleen. Sitten Inuyasha tuli viereeni. Hänen korvansa vipattivat epäilyttävästi.

“ Kuule tunnutitte olevan kovinkin läheisiä”, Inuyasha aloitti. Katsoin häntä epäilevästi.

“ Mitä te sitten teitte täällä?”, hän kysyi ihan viattomasti. Katsoin häntä tyrmistyneenä. “ Eikö välillänne tapahtunut…mitään?”, hän lisäsi sama viattomuus naamallaan.

“ MITÄ SINÄ OIKEIN KUVITTELET SENKIN AIVOTON IDIOOTTI!!!??”, karjuin niin kovaa, että Inuyasha litistyi melkein maahan asti. Hän katsoi minua pelokkaana. Käännyin ja lähdin kävelemään raivoissani pois. Tuo tyyppi on tyhmin ääliö, jonka olin ikinä tavannut! Kaikkea hänkin kuvittelee! Miksi tuo tyyppi on NIIN hankala!!?

Inuyasha katsoi perääni. “ Salla! Älä mene!”, hän sanoi yhtäkkiä vähän lempeämmin. Pysähdyin kädet puuskassa ja vilkaisin häntä kireänä.

“ Siis…kun olin huolissani sinusta ja olin tulossa pelastamaan sinua.”, hän sanoi.

“ Olit huolissasi?”, ajattelin. “ Ja se kun sanoin sinua rumaksi, niin olet…tai siis et ole yhtään ruma”, hän änkytti. Se oli kieltämättä aika söpöä…

Katsoin häntä kummissani. Yleensä hänellä oli suorat sanat sanottavana ja nyt hän puhui tuollaisia.

    Kävelin Inuyasha luokse. Hän katsoi minua ilmeisesti yhä peläten, että olin vihainen. Hymyilin hänelle ja nipistin häntä korvasta.

“ Olet ihan hassu karvakorva”, sanoin.

“ Pah! Etkö ole enää vihainen vai? Ja älä kutsu minua tuoksi!”, Inuyasha pauhasi.

“ En minä sinulle jaksa enää olla vihainen. Tuo anteeksi pyytösi oli söpöä”, kiusoittelin.

“ Täh? Söpöä?!”, Inuyasha tuhahti ja mutisi jotain itsekseen.

 

 

     Inuyasha kantoi minua selässään. Olin lopen uupunut. Pidin päätäni hänen olkapäällään. Tunsin Inuyasan tuoksun…Tuntui turvalliselta ja lämpimältä olla Inuyashan selässä.

“ Sattuuko niihin vielä?”, hän kysyi kävellessään.

“ Ai mihin?”

“ Haavoihisi”

Nojasin häneen kovemmin. “ Ei enää niin paljon”, sanoin.

“ Silloin kun menin metsään tapasin Rinin ja Kaeden”, jatkoin hiljaa.

“ Sitten ne yookait hyökkäsivät minun ja Rinin kimppuun”

“ Ne olivat päänkerääjä yookaita, jotka ovat liikkeellä vain täydenkuun aikaan” Inuyasha selitti.

“ Inuyasha…”

“ Hm?”

“ Kiitos, kun tulit hakemaan minut…en olisi pääsyt takaisin yksin. Ja kiitos myös siitä kun valvoit luonani ne neljä päivää joina olin vain nukkunut”

Inuyasha punastui hieman. “ No enhän minä olisi vain voinut jättää sinua sinne metsään!”, hän sanoi.

“ Kyllä minä sen tiesin, hassu”, sanoin vielä.

     Saavuimme pian Sangon ja Mirokun talon luo aamun sarastaessa. Sango oli helpottunut nähdessään meidät. Menimme sisään ja Sango huolehti Sallalle uuden kimono sekä ruokaa.

Syödessäni kerroin heille kaiken siihen asti, kun Inuyasha tuli. Jätin pelottavimmat kohdat pois, koska Shina ja Norikin kuuntelivat jännittyneenä.

“ Heh! Te siis teitte sovinnon?”, Miroku kysyi virnuillen. Sango kumautti häntä päähän.

“ Ah, muuten miksi sinä kutsuitkaan Inuyashaa?”, Miroku kysyi minulta ja hieroi päätään.

“ Ai, karvakorvaksi”, vastasin. Inuyasha hätkähti ja heilautti korviaan.

Shina ja Nori alkoivat hoilata: “ Karvakorva! Karvakorva!”, ja vetivät Inuyashaa korvista.

Inuyasha istui tympäänyneenä paikallaan. “

( Päivitetty: 08.08.2012 19:39 )

 - Ichigo95 | Kommentit (1)Kommentoi



 08.08.2012 19:35 | Ichigo95

 

" Ottakaa nämä kiusankappaleet nyt pois", Inuyasha mutisi. 

“ Anteeksi Inuyasha”, Sango sanoi hieman hymyillen. Miroku ja Shippoo nauroivat vieressä.

Itsekkin nauroin. “ Hei! Tämä ei ole hauskaa!”, Inuyasha tuhahti ärtyneenä.

Tunsin itseni todella onnelliseksi sillä hetkellä. Minulla oli uusia ystäviä ja sanin nauraa heidän kanssaan…Olin tosi onnellinen…

2. luvun loppu


( Päivitetty: 08.08.2012 19:39 )

 - Ichigo95 | Kommentoi


 

Inuyasha world
©2017 Inuyasha fanisivut - suntuubi.com