Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

RSS

Tarina jäi kesken eikä jatku enää. Mutta jätän kaiken tämän tänne mitä olen joskus kirjoittanut. Kiitos kaikille jotka luitte/luette :)

 Inuyasha tarina!!
08.04.2011 20:20 | Ichigo95

Inuyasha tarina<3

Kirjoittanut: Ichigo95

 

Tämä on minun ihan itse tekemäni tarina;) Ja ennen kuin luette tämän niin lukekaa ensin Kuukauden kansikuva kategoriasta alakategorian "Koiran elämää" osio! Se on nimittäin alkua tälle tarinalle!

Infoa: tarinan minäkertoja on Salla Kurosawa

-Hän on suomalainen tyttö

- Asuu Helsingissä

- Tavannut Inuyashan jo yhden kerran( Koiran elämää tarinassa!)

Tarinani on ikään kuin jatkoa varsinaiselle Inuyasha-sarjalle;)

Ota mukava asento ja nauti tarinasta!!

1. luku on tässä mutta loput luvut ovat tuolla alakategorioissa;) Tarina on menossa 4. luvussa. Tämä uusi järjestys siksi että tarinan kirjoittaminen on tänne helpompaa;)

1. Luku

 

Istuin mietteliäänä työhuoneessani ja nojasin toisella kädelläni työpöytää vasten. Toinen käteni heilutti lyijykynää edestakaisin.

Minun olisi pitänyt viimeistellä juttuani lehteen ja kirjoittaa se puhtaaksi. Mutta jotenkin minua ei huvittanut. Jotenkin tuntui, että olisin voinut jäädä siihen istumaan ikuisuudeksi.

     Vilkaisin ulos ikkunasta. Lunta satoi solkenaan ja jouluvalot vilkkuivat kauppojen näyteikkunoissa sekä kaduilla. Ihmisillä oli kiire kotiin, jonka takia oli ruuhka.

      Äkkiä työhuoneeni ovi paiskautui auki niin, että säkähdin pahan kerran.

" Salla Sain meille vapaata illaksi!", Mikael(poikaystäväni) huudahti työlaukku olallaan. Nousin pöytäni äärestä ja aloin pakata laukkuani, mutta hiljaa. Mikael ihmetteli hiljaista käytöstäni. " Mikä nyt on? Yleensä olet iloinen siitä, että pääset aikaisemmin kotiin. Ja mehän sovimme viettävämme illan yhdessä eikä kirjoittamassa hulluna, jotakin juttua lehteen"

Katsahdin Mikaeliin ja hymyilin väkisin. " Ei tässä mitään. Olen vain vähän väsynyt", sanoin ja nappasin takkiini naulakosta. Mikael ei noteerannut sitä sen enempää ja lähdimme sitten toimistosta.

     Kävelimme ulkona Helsingin kadulla lumipyryn ympäröimänä. ympärillä kuului huutoa, melua ja hälinää. Mikael alkoi puhua jostakin asiasta innoissaan hymyillen. En kyllä tiennyt mistä, sillä en kuunnellut. Kuljin vain. Kuljin vain eteenpäin. Ajattelin itsekseni. Kaikki taustahäly ja muiden ihmisten tekeminen katosi johonkin. Tunsin olevani ihan yksin omissa mietteissäni.

Itse asiassa nykyään olen usein omissa ajatuksissani ja poissa oleva. Olen huomannut sen itsekkin...Se vain...Jokin ei ole kohdallaan. Jotakin olennaista ja tärkeää tuntuu puuttuvan. Vaikka tiedän, että asiani ovat hyvin olen silti levoton ja tunnen jotain kummaa kaipuuta johonkin...vai jotakuta kohtaan?

En edes tiedä miksi olen Mikaelin kanssa seurustelusuhteessa. En mielestäni rakasta häntä tai oikeastaan en tiedä. Aina kun halaan häntä tai kuljemme käsi kädessä se tuntuu väärältä ikään kuin meidän välisäämme olisi jotain...jotain minulle tärkeää.

Niin tuntui nytkin. Tuntui tyhjältä kulkea Mikaelin kanssa. Se ei oikeastaan merkannut mitään. Varmasti moni muu kahdeksantoistavuotias tyttö olisi onnellinen saadessaan kulkea poikaystävänsä kanssa kotiin. Mutta minä en.

 

      Saavuimme yksiöön, joka oli kerrostalon kolmannessa keroksessa. Mikael meni keittämääm kahvia. hän huuteli jotain keittiöstä ja naurahti.

Riisuin takkini ja katsoin itseäni peilistä. Mustat suorat hiukseni kaartuivat kauniisti alas ja harmaat silmäni olivat väsyneen näköiset.

Kävelin olohuoneeseen missä Mikael istui sohvalla katsoen erästä kuva-albumia ja juoden samalla kahvia. Istuin hänen viereensä. " Näytät paljon isältäsi Tasukulta", Miakel sanoi katsoessaan kuvaa isästäni nuoruusvuosinna. Niin näytän paljon isältäni. Isäni on japanilainen ja äitini sumalainen. Isä muutti tänne Helsinkiin ja tapasi äitini. Näytän siis piirteiltäni japanilaiselta. Isä olisi halunnut minulle japanilaisen nimen, mutta äiti oli jo päättänyt antaa minulle nimeksi Salla.

     Mikael sulki albumin ja katsahti minuun. " Onko sinulla toista albumia? Esimerkiksi joulukuvia?", Mikael kysyi ja hymyili.

Mietin hetken ja lähdin sitten etsimään toista albumiani. Muistin tunkeneeni sen johonkin kaappini uumeniin. Avasin kyseisen kaapin ja aloin penkoa tavaroita ulos kaapista. Sitten huomasin kasan kirjoja. Otin ne esiin ja samalla ilmeni muuttui hämmäsyneeksi. Olin ihan unohtanut, minne olin laittanut nämä manga pokkarit. Samassa lävitseni " iskeytyi ajatus. Jokin tunne tai aavistus. Katsoin pokkarit läpi ja siinä se oli. Silmäni suurenivat. Pokkarin kannessa oli tuutu hahmo. Ensiksi huomasin nuo koiran korvat , ja sitten hopean tukan ja kultaiset syvälle katsovat silmät.

Äkkisä Sen päivän tapahtumat iskeytyivät mieleeni. Päivä jolloin oli tavannut hänet, jonka olin täysin unohtanut.

" I-inuyasha...", sanoin hiljaa ja järkyttyneenä. Miten olin unohtanut? Miten... Aivan kuin se puutuva pala elämästäni olisi yhtäkkiä loksahtanut paikoilleen.

Avasin pokkarin täristen ja löysin sen välistä hopean hiuskiekuran ja tekemäni lehtijutun Inuyashasta. Kyynellet vierähtivät silmistäni. Nyt muistin sen. Muistin kuinka kaksi vuotta sitten julkaisin jutun Inuyashasta ja tapasin Inuyashan... Muistan kuinka löysin hopean hiuskiekuran vaateistani palattuani Helsinkiin.

Tunsin kaiken sen jälkeen kaipuuta takaisin Inuyasha maailmaan ja yritin monta kertaa päästä saman talon seinän läpi. Se ei ollut toiminut ja vähitellen olin luopunut toivosta...ja unohdin...

     Katseeni osui pokkarin kohtaan, jossa Kagome ei päässyt Inuyashan luo kaivon kautta. Kiinostun aja aloin lukea. Tarinassa Kagome muisti esineen joka oli Inuyahsan sitoma kankaanpala hänen sormessaan. Tämän kankaanpalan avulla Kagome oli yhteydessä Inuyashan maailmaan.

Kagome meni kaivolle ja ampui nuolen, joka avasi tien Kagomen pyhillä voimilla ja Inuyahsan kankaan avulla. Ja Kagome pääsi takaisin...

     Suljin pokkarin salaman nopeasti. Mielessäni kutkutti idea. Nappasin Inuyashan hiussuirtuvan mukaani ja menin ulko-ovelle. Mikael tuli eteiseen ihmettelevä ilme kasvoillaan.

" Menen...Ostamaan pipareita ja glögiä!", sanoin syyksi kun vedin takkia ylle. Mikael virnisti  ja pyysi minua palaamaan pian. Toivoin kuitenkin ettei minun tarvitsisi.

     Juoksin sankassa lumipyryssä kaipuun tunne sisälläni. Joka kerta kun näin Inuyahsan kasvot mielessäni, kaipuu lisääntyi ikään kuin puristi rintaani.

Juoksin kovaa. Maisemat vilisivät ohitse. Sitten pysähdyin äkisti erään asekaupan eteen. Juoksin kauppaan sisään ja katseeni osui erääseen nurkkaan, jossa olu myytävänä jousipyssyjä jousiammuntaa harrastaville.

Myyjä seurasi touhuani. Nappasin jousen ja pari nuolta mukaani. Juoksin ovelle ja kuulin myyjän huutavan jotain vihaisena. Heitin pari seteliä olkani yli ja jatkoin nopeasti matkaa.

Pian tulin sen talon seinän kohdalle josta pääsi Inuyashan maailmaan. Ympärillä oli muutamia ihmisiä, jotka ihmettelivät kun kannoin jousta mukanani.

Otin Inuyashan hiuksen esille ja sidoin sen nuolen päähän. Sitten nousin ja viritin jousen. nuoli osoitti kohti seinää. ihmiset pelästyivät ja menivät kauemmaksi.

Käteni tärisi. En ollut koskaan ennen ampunut, mutta tuntui kuin silti osaisin sen...Huokaisin syvään.

     Ammuin nuolen ja juoksin perässä. Aika pysähtyi hetkeksi. En tiennyt toimiko se vai ei. En osannut oikeastaan ajatella mitään...

Sitten huomasin olevani vatsallani maata vasten. Tuttu vanhan puun haju kulkeutui sieraimiini. Nousin nopeasti ja katsoin ylös. Ylhäällä näkyi sininen taivas. Olin päässyt takaisin...

Otin jousen ja nuolen mukaan ja aloin kiivetä kaivon seinää pitkin kasvavan köynnöksen avulla.

Kun pääsin ylös edessäni siinis metsää. Hymyilin ja vedin syvään raikasta ilmaa.

Mutta sitten kuulin meteliä takaani. Käänähdin ja näin viisi kauhen näköistä yookai miestä joiden käsissä roikkui naisen pää ja toisessa rautaiset kettinki aseet, jotka olivat veren töhrimiä.

Kauhuissani jähmetyin. Hiki vakui otsaltani.

" Heh heh! Mikäs se siinä. Lisää saalista", yksi yookasita sanoi.

" Revitään se kappaleiksi ja pidetään pää!", toinen yookai sanoi ja karjui käskyhuudon muille.

Ne pedot syöksähtivät minua kohti aseet ojossa ja hampaat valmiina iskemään.

Kiljuin ja lähdin pakoon. En ollut ikinä juossut niin kovaa. Korvissani humisi. Jalkojani särki. Mutta yksikin mielikuva niiden saaliiksi jäämiseksi sai lisää vauhtia aikaan jo täriseviin jalkoihin.

Maisema vilisi ohi. Sydän jyskytti kuin viimeistä päivää. Tunsin kaatuvani, pyörtyväni, kuolevai ja kärsiväni. Se oli kamalaa. Vilkaisin taakseni ja näin niiden olevan jo lähempänä. Ajatus juoksi pelossa, kuolemassa, lopussa. Se juoksu tuntui kestävän ikuisuuden. tuntui kuin olisin jäänyt jumiin juoksemaan niitä pakoon elämäni edestä ja joskus vielä kaatusin ja sitten ne iskisivät pääni pokki.

     Sitten tunsin kylmän kiven osuvan jalkaterääni. Allani siinsi pieni mäki alas. Pelko valtasi kehoni. Kopmpastuin ja lensin alaspäin. " Ei! Ei!", kiljuin ja karjuin viimeisillä voimillani. Suljin silmäni. Ajattelin kuolevani pian, kun ne pedot saisivat iskettyä aseensa minuun.

     Äkkiä tunsin lempeän hajun jamätkähdin jokin päälle...

" Kagome?", kuulin ja avasin äkkiä silmäni. Näin hänet suoraan edessäni terävä katse luotuna silmiini. Huomasin makaavani hänen päällään. Kyyneleet virtasivat pelosta ja hämmennyksestä silmiini. " Inuyasha!", huudahdin ja katsoin häntä silmiin.

" Häh?!", hän mutisi hämmentyneenä kun makasin hänen päällään.  Mutta sitten Inuyasha kosketti hiuksiani ja nuuhkaisi. " Tämä tuoksu...Se", Inuyasha ajatteli.

Sitten huomiomme vei rautavaijeri joka osui ihan viereemme. Kiljaisin ja painauduin Inuyashaa vasten kovemmin.

Inuyasha hätkähti ja nousi pidellen minua sylissään.

Yookait tulivat esiin puskasta.

" Anna se typykkä meille! Me näimme sen ensin!", eräs yookasita karjui.

Inuyasha tuhahti ja nosti minut selkäänsä. Hän lähti juoksemaan pois päin.

Juoksimme kovalla vauhdilla. Tunsin oloni turvalliseksi siinä Inuyashan selässä. Painoin nenäni hänen hiuksiansa vasten ja tunsin saman lempeän hajun. "Luulikohan hän minua edelleen Kagomeksi?", ajattelin.

  

Yookait raivostuivat. Ne eivät voineet sietää sellaista, että tuommoien hanyoon rääpäle ryöstäisi niiden saaliin. Yookait muuttuivat muotoaan suuremmiksi, enemmän demonin näköisiksi. Niillä oli nyt kahdeksan raajaa, joilla ne pinkoivat perässämme. 

Katsoin taakseni ja huomasin valkoisen hohtavan valopilkun etummaisen demonin rinnassa. Tajusnin sen olevan Shikonin sirpale. Sitten vilkaisin Inuyashaa.

" Miksi et käynyt noiden kimppuun heti kättelyssä niin kuin yleensä?", kysyin

Inuyasha tuhahti. " Miten niin yleensä?!"

Pyöräytin silmiäni. " No, niinhän sinä yleensä teet. Syöksyt vihollisen kimppuun vaikka et siihen voimiltasi kykenisi. Sanoisin, että olet uhkarohkea ja joskus vähän liikaa", sanoin vähän tiukempaan sävyyn. Tiesin, että sanomani ärsyttäisi Inuyashaa, mutta tottahan minä vain puhuin. 

" Eikös se sitten ole hyvä asia? Minähän juuri pelastin sinut!" Inuyasha tiuskaisi ja hypähti maan kautta ilmaan niin, että olin pudota.

" Kuules! En vain ymmärrä kun yleensä huitelet tesaigallasi sinne tänne!", huusin.

" Hah! En käyttänyt Tesaigaa siksi, että saisin yookait muuntumaan todellisiin muotoihinsa, jolloin ne on helpompi tappaa", Inuyahsa viisasteli. Kinastelumme lomassa huomasin myrkkyryöpyn, joka tuli meitä kohti.

" Inuyasha!", kiljaisin ja vedin häntä vahingossa hiuksista.

" Älä kisko ääliö!", Inuyasha karjaisi ja väisti myrkkysuihkun nipin napin." Mitä sinä oikein touhuat Idiootti? Miten luulet meidän selviävän jos kiskot minua hiuksista?!" 

Siinä vaiheessa pinnani kärähti. Vedin häntä kovaa korvasta. " Hei!", hän huusi ja alkoi taas huutaa minulle. Ja yhtäkkiä huomasimme yookaiden piirittäneen meidät.

" Äh! Nyt olemme ansassa ja kaikki sinun syytäsi!", Inuyasha valitti. Jokin napsahti päässäni ja sain siitä koirapojasta tarpeekseni! 

" Istu!!", sanoin napakasti ja hän mätkähti hölmistynyt ilme naamallaan mahalleen ja itse putosin hänen päällensä. " Mi-miten tuo on mahdollista!", Inuyasha karjui allani. " Etkö sinä todellakaan muista, että voin komentaa sinua!", kiljuin takaisin.

Yookait katsoivat toisiaan. " Hoh hoh! Nuo eivät taida tajuta tilanteen vakavuutta", yksi yookaista nauroi.

Nousin ja vilkaisin ähkivää Inuyashaa. " Hoidan tämän sitten itse senkin...KARVAKORVA!" (en parempaakaan keksinyt siihen hätään). Lähdin juoksemaan siihen suuntaan, josta olimme tulleet sillä jouseni ja nuoleni olivat jääneet sinne missä törmäsin Inuyashaan. Pujahdin yookain jalkojen alta ja jatkoin juoksemista. Inuyasha nosti päätään ja karjui perääni: " KARVAKORVA?!"

Demonit lähtivät juoksemaan perääni ja oli ihme, että pysyin niiden edellä vain kahdella jalalla.

Inuyasha nousi ylös ja lähti perääni. " Hölmö! Tapat vielä itsesi!", hän karjui. En kuunellut. Sillä hetkellä olin häneen varsin ärsyyntynyt!

Juoksin hengästyneenä kohti jousta. Pian olin enää metrin päässä siitä. Mutta kompastuin juuri päästyäni jousen luo ja jäin makaamaan mahalleni. Yookait saavuttivat minut. Yksi yookaista syöksi happosuihkun minua kohti ja pyörähdin pois tieltä, mutta myrkky ehti sipaista reittäni tehden siihen haavan. Kiljaisin ja tärisin pidellen verta vuotavaa haavaani.

Vähän kauempana Inuyasha tunsi nenässään vereni hajun. " Äsh!", hän huudahti ja juoksi kovempaa. Hänen olisi ehdittävä ennen kuin olisi liian myöhäistä.

     Yookait naurahtivat ja valmistautuivat uuteen iskuun. Ojensin tärisevää kättäni kohti jousta ja sain siitä otteen. " Täytyy ampua sirpaleeseen niin kuin Kagome teki", ajattelin kaiken sen tuskan läpi. Otin nuolen ja pääsin polvilleni vaivoin. Viritin jousen, joka tärisi otteessani. Yookait syöksivät myrkkysuihkun. Näin enää vilauksen Inuyashasta ennen kuin luulin kuolevani.

" Sallaa!", Inuyasha karjui. " Hän muisti nimeni", ajattelin. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Tähtäsin suurimman yookain rintaan, jossa oli sirpale. Myrkkysuihku oli lähellä. Niin lähellä, että haistoin sen pistävän hajun. Nuoli ampaisi melkein minut tavoittaneen myrkyn puhdistaen sen ja osui suoraan sirpaleeseen. Syntyi kirkas välähdys ja yookait alkoivat kiljua tuskasta. Niiden naamasta näki vihan ja tuskan värähtelyn.

Inuyasha veti tesaigansa esiin ja hyökkäsi. " Tuulen haava!", hän karjui ja suuntasi hyökkäyksen suurimpaan yookaihin jota olin juuri ampunut. Tuulen haava syöksyi pedon halki kuin sirkkeli. Sen seurauksena demoni tuhoutui ja muut sen mukana. Hirviön palasia putoili maahan. Tunsin suurta helpotusta. Mutta sitten minua alkoi heikottaa ja loin Inuyashaan katseen ennen kuin menetin tajuntani.

1. luvun  loppu. Seuraava luku alakategoria--->

 

 

 

 


( Päivitetty: 08.08.2012 21:56 )

 - Ichigo95 | Kommentit (9)Kommentoi


 

 

Inuyasha world
©2017 Inuyasha fanisivut - suntuubi.com